All inclusive -hotelli ja Humen käänteinen giljotiini

Pekka Lund – Teksti 13.9.2024

Perhelomalla isossa hotellissa oli noin 1500 ihmistä, yhtä paljon kuin Ruotsin-laivalla, ja kaikki alkoholijuomat sisältyivät all inclusive -hintaan aamu kymmenestä ilta kymmeneen. Suomeksi: olut, viini, viinat, kaikki alkoholijuomat, olivat maksuttomia aamusta iltaan. Viikon aikana en nähnyt yhtään päihtynyttä ihmistä, en minkäänlaista alkoholista aiheutunutta haittaa (toki vähäisestäkin alkoholin käytöstä on pitkän ajan kuluessa haittaa). Ihmiset viettivät aikaa perheidensä kanssa, uivat, pelasivat pelejä, nauttivat kesästä.

Suomalaista päihdepoliittista päätöksentekoa seuratessa mieleeni palaa tämä hotellikokemus.

Jos ihmiset osaavat olla juomatta liikaa eikä alkoholi aiheuta haittoja, voimme saman tien vapauttaa alkoholin saatavuuden ja laskea sen verotusta. Minulle sopii erinomaisesti, että ihmiset ovat vastuullisia eikä valtion tarvitse rajoittaa alkoholin saantia eikä säädellä hintaa kovalla verotuksella. Olisin koska tahansa valmis siirtämään tuon etelänmatkan lomatodellisuuden Suomeen: ei holhousta eikä ongelmia, yksilön vapaus ja yksilön vastuu.

David Hume, skottifilosofi 1700-luvulta, kehitti ajatuksen, joka on totuttu tuntemaan nimellä ”Humen giljotiini”. Ajatus on kestänyt aikaa, koska sitä opetetaan edelleen. Idea on yksinkertainen: siitä, mitä on, ei voida päätellä sitä, mitä pitäisi olla (”there is no ought from is”). Esimerkiksi siitä, että on köyhyyttä, ei voi päätellä, että pitää olla köyhyyttä.

Päihdepolitiikassa tunnutaan soveltavan käänteistä Humen giljotiinia: Päihdepolitiikka perustuu toiveille, miten asioiden pitäisi olla. Ihmisten pitäisi olla vastuullisia ja kykeneviä käyttämään päihteitä ilman haittoja. Päihteiden saatavuutta voidaan lisätä, koska ihmisten pitäisi olla vapaita viinan kiroista ja riippuvuustaipumuksista; ihmisten pitäisi vain lorauttaa tilkka viiniä risottoon eikä kaataa useita pullollisia kurkkuunsa ja käyttäytyä itselleen ja muille haitallisella tavalla.

Olisi mukavaa, jos näin olisi. Mutta siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä sitä, miten ne ovat.

Käänteinen Humen giljotiini muistuttaa, että päihdepolitiikkaa ei tule tehdä ”ihmisten pitäisi”- vaan ”ihmiset ovat” ‑argumentein. Tiedämme, että ihmisillä on taipumus käyttää päihteitä haitallisesti ja että päihteistä aiheutuu valtavia haittoja yksilöille, heidän läheisilleen, terveydenhuollolle, sosiaalitoimelle, työelämälle ja yleiselle järjestykselle. Tiedämme, miten asiat ovat. Vaikka kuinka haluaisimme, että asiat olisivat toisin ja meidän mielestämme asioiden pitäisi olla toisin, vastuullista päihdepolitiikkaa ei voida tehdä toiveiden varaan.

Alkoholipolitiikan lisäksi sama koskee huumausainepolitiikkaa: vaikka päättäjät kuinka ovat sitä mieltä, että ihmisten ei pitäisi käyttää huumeita, huumausainepolitiikkaa ei voi rakentaa sen mukaan, miten asioiden pitäisi olla. On hyväksyttävä maailma, vaikka se ei vastaisi omia toiveita.

Toki ihmiset voivat muuttua. Jonain päivänä se, mikä nyt on toivetta, on voinut muuttua todeksi. Toki politiikalla voidaan yrittää ohjata kohti toivottua maailmaa, politiikan ei tarvitse olla vain inhorealismia. Mutta päihdepolitiikka on liian iso ja merkittävä asia käsiteltäväksi höttöisen ideologiapolitiikan keinoin. Ihmiset, heidän läheisensä ja työnantajansa, sote-järjestelmä ja yleinen turvallisuus eivät kestä sitä, että päihdepolitiikkaa tehdään joidenkin päättäjien ihmiskäsityksellisten toiveiden mukaan.

Päihdepolitiikalla ei ole maagisia keinoja tuoda all inclusive -hotellin ongelmatonta päihdetodellisuutta Suomeen käänteisen Humen giljotiinin avulla.