Auttamisen kolme ihmettä

Keskustelussa sote-alueista kannetaan suurta huolta siitä, miten uusissa rakenteissa palvelut saadaan järjestymään niin, että apua ja tukea on kaikkien saatavilla. Keskustelun keskiössä on ajatus siitä, että raha ratkaisee. Yhteiskunnan onkin turvattava peruspalvelut ja sitä varten tarvitaan riittävästi rahallisia resursseja.

Haluan kuitenkin nostaa kolme esimerkkiä siitä, mitä vapaaehtoinen auttamisen halu voi merkitä käytännössä.

Vapaaehtoisuuden ihme

Aikaamme on moitittu yksilökeskeisyydestä ja vanhan ajan talkoohengen puutteesta. Ihmiset eivät enää tunnu sitoutuvan perinteiseen vapaaehtoistyöhön ja väki sillä rintamalla vanhenee. Varsinkaan päihde- ja mielenterveystyön vapaaehtoishommiin ei ole ollut suurta tunkua. Rohkaisevia ilmiöitä on kuitenkin myös tällä saralla.

Sininauhasäätiö-konserni työskentelee asunnottomuuden parissa, ja säätiön työntekijät kohtaavat vuosittain yli 4000 tuettavaa ihmistä ylläpitäessään 750:tä asuntoa ja seitsemää asumispalveluyksikköä. Asiakkaista monet ovat nuoria päihteiden sekakäyttäjiä, niitä, joita mielellämme väistelemme kohdatessamme heitä Helsingin kaduilla.

Kuulin hämmästyksekseni, että tämän erittäin haasteellisen asiakaskunnan parissa työskentelee 250 ammattilaisen lisäksi 460 vapaaehtoista. Valtaosa vapaaehtoisista on nuoria aikuisia, joukossa myös maahanmuuttajia. Vapaaehtoistyö Sininauhasäätiössä tarkoittaa esimerkiksi toimimista harrastuskaverina, apuna kirpparilla, taidepajalla tai päiväkeskuksissa, avustamista muutoissa tai maahanmuuttajien opastamista Suomessa asumiseen ja elämiseen.

Mitä on tämän yllättävän ilmiön takana ja mikä on saanut nämä nuoret aikuiset lähtemään toisten tueksi? Osa selitystä on varmasti ihmisten halu auttaa.

Tutkimusten mukaan milleniaalit, jotka eivät useinkaan kiinnity mihinkään perinteisiin rakenteisiin, ovat kuitenkin kiinnostuneita toisten auttamisesta. He tunnistavat aikaisempien sukupolvien tavoin Helper’s High -ilmiön, jota Abraham Lincoln kuvasi sanonnallaan: ”When I do good I feel good, when I do bad I feel bad. This is my religion”. [1, 2]

Vapaaehtoistyötä tekevillä nuorilla aikuisilla on varmasti myös halu tehdä jotakin, joka tuntuu merkitykselliseltä. E2 tutkimuskeskus totesi vuonna 2022, että suomalaisista 20–29-vuotiaista nuorista 30 prosenttia koki elämänsä merkityksettömäksi ja pelkän peruskoulun käyneistä näin koki puolet.

Lämmin hehku (Warm glow) on toinen nimi altruistisen toiminnan tuottamalle hyvän olon tunteelle. Lämmin hehku ‑käsitteen loi taloustieteen professori James Andreoni. Hänen mukaansa lämpimällä hehkulla on myös paljon yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomalaisista noin 40 prosenttia tekee vapaaehtoistyötä ja tämä joukko antaa siihen viikoittain lähes neljä tuntia ajastaan [3].

Vapaaehtoistyötä tekeviä Suomessa onkin paljon, 1,4 miljoonaa, ja heidän työpanoksensa vastaa 170 000 henkilötyövuotta. Alle 24-vuotiaista lähes 70 prosenttia tekisi vapaaehtoistyötä, jos pyydettäisiin, ja muustakin väestöstä yli puolet olisi valmis vapaaehtoistyöhön, jos joku kysyisi. Vapaaehtoistyön arvoksi lasketaan vuosittain yli 3 miljardia euroa. Tutkimusten mukaan [4] vapaaehtoistyötä tekevät ovat myös muita onnellisempia ja elävät pidempään kuin muut.

Sininauhasäätiössä auttamisen ihmeen on mahdollistanut muutaman ihmisen luova työpanos koko homman organisoinnissa. Vapaaehtoisista on  pidettävä huolta, ja jonkun on ohjattava hyvän tahdon toteutumista käytännön elämän keskellä. Tätä yhteiskunta on viisaasti tukenut pienellä rahoituksella mahdollistaen satojen ihmisten vapaaehtoispanoksen, ja tätä kautta on syntynyt kymmeniä tuhansia hyviä kohtaamisia, joista molemmat osapuolet saavat jotakin hyvää. Säätiön ammattilaiset vastaavat haastavan asiakaskunnan muihin tarpeisiin.

Vertaisuuden ihme

Ihmiset voivat jakaa omastaan monella eri tavalla. Lahjoittaa rahaa, vapaaehtoistyötä, osaamistaan ja jopa jakaa vaikeuksiaan. Viimeksi mainittu voi toteutua vertaistuessa, joka on osoittautunut myös päihdetyössä ainutlaatuisen tehokkaaksi. On ihmeellistä, että monet riippuvuusongelmaiset löytävät avun kuunnellessaan kohtalotovereitaan ja jakaessaan kamppailunsa toistensa kanssa! Usein nämä henkilöt ovat kokeilleet jo kaikkea muuta.

Nykyään 12 askeleen ryhmät mainitaan jo esimerkiksi päihdeongelmien käypähoitosuosituksissa ja monet menestyksekkäimmistä päihdehoito-ohjelmista perustuvat tälle rehelliseen jakamiseen perustuvalle ohjelmalle. Arvotetussa Cochrane-tutkijaverkoston yhteenvedossa 27 aiemmasta tutkimuksesta 12 askeleen ohjelmat olivat 20 prosenttia tehokkaampia kuin ammattilaisten tarjoamat muut hoitomenetelmät.

Vertaisryhmät ovat ilmaisia ja ne toimivat puhtaan vapaaehtoisuuden pohjalla. Suomessa AA-ryhmiä on noin 600 ja huumeiden käyttäjien NA-ryhmiä kokoontuu 130 viikoittain. Kustannustehokkaana ja eri kulttuurirajat ylittävänä liikkeenä tämä ihme on valloittanut maailman eri kolkat. Sininauhaliiton piirissä kehittynyt kristillinen 12 askeleen Compassi-ryhmäohjelma on käytössä Suomen lisäksi 11:ssa Afrikan maassa. Kun muualla puhutaan jatkuvasti rahallisten resurssien vähenemisestä, nämä yhteisöt kieltäytyvät vastaanottamasta rahalahjoituksia. Kun olen käynyt avoryhmissä, en ole ulkopuolisena saanut laittaa rahaa edes kahvikassaan tämän periaatteen takia.

Tämäkään vertaisuuden ihme ei ole silti olemassa ilman yhteiskunnan panosta. Lähes kaikki toipuvat riippuvuusongelmaiset aloittavat matkansa katkolta tai kuntoutusjaksolta ja saavat tukea matkan edetessä sekä julkiselta puolelta että järjestöiltä. Ryhmien kokoontumiseen annetut tilat mahdollistavat vertaistuen toteutumisen.

Järjestötoiminnalle on muutenkin tyypillistä vertaistuen antaminen ja kokemusosaamisen hyödyntäminen. Sosiaali- ja terveysalan järjestötoiminnan piirissä on 260 000 vertaistukijaa, jotka selvittyään omasta kriisistään haluavat auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia.

Lähes kaikkiin elämän haasteisiin voi löytää vertaisryhmän: ryhmiä löytyy unihäiriöihin, oppimisvaikeuksiin, erilaisiin perhetilanteisiin, mielenterveyden haasteisiin ja erilaisia fyysisiä sairauksia sairastaville. Lisäksi on vertaisryhmiä eri elämänvaiheisiin erikseen nuorille, miehille, naisille ja sukupuolivähemmistöille. Tämän kaiken ytimessä on halu auttaa muita vaikeassa tilanteessa olevia.

Yhteisöjen ihme

Kansansairauksiemme masennuksen ja yksinäisyyden taustalla on monesti luonnollinen tarpeemme kuulua laumaan ja olla yhteisön jäseniä. Evoluutiobiologi Markus J. Rantala on monen muun tutkijan tavoin muistattanut meitä siitä, että pienissä ryhmissä eläneillä alkuperäiskansoilla ei ollut edes sanaa masennukselle. Noihin aikoihin jokaisella oli jokin rooli ja tehtävä pienessä yhteisössä. Muiden haavoittuneiden eläinten tavoin ihminen kokee olevansa hengenvaarassa joutuessaan lauman hylkäämäksi.

Useimmat järjestöt ovat pieniä ja paikallisia ja ne tarjoavat ihmisille yhteisöjä, joihin kiinnittyä. Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTEn selvityksen mukaan nykyään sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on yli 11 000 ja niissä on 1,3 miljoonaa jäsentä. Sote-järjestöistä yli 800 tuottaa palveluja kansalaisille. Lähes puolet yksityisestä päivätoiminnasta, kolmannes asumispalveluista ja noin neljännes ympärivuorokautista tukea tarjoavista asumispalveluista on järjestöjen tuottamia.

Uusimpana trendinä järjestömaailmassa on ns. neljännen sektorin toiminta, jolle tyypillistä on pop up ‑vapaaehtoisuus  ja lyhyempikestoinen kansalaisaktivismi, joiden toimintaan myös nuorempi sukupolvi saadaan paremmin mukaan. Sininauhaliiton piirissä näistä järjestöistä on noin 100 ja monilla niistä on useita toimipisteitä ja työmuotoja.

Olen 37 vuoden ajan ollut työssä sekä Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen että muiden sote-järjestöjen piirissä. En lakkaa ihmettelemästä sitä auttamisen halua, joka kanavoituu järjestöissä sekä ammatillisena työnä että vapaaehtoisten panoksena. Nämä järjestöt tarjoavat monille ”haavoittuneille” yhteiskuntamme jäsenille lauman, johon voi liittyä, mikä on monille ensiarvoisen tärkeää merkityksellisen elämän löytymiseksi. Sininauhaliiton piirissä olevia järjestöjä yhdistää kristillinen ihmiskäsitys, jonka keskiössä oleva lähimmäisenrakkaus on monesti toiminnan keskeinen motivaattori.

Lämmintä hehkua vai kylmää tuulta?

On totta, että monet tilanteet vaativat yhteiskunnan palveluita, viranomaisvaltuuksia ja laajaa yhteistyötä, mutta samalla paljon inhimillistä kärsimystä jää näiden peruspalveluiden ulkopuolelle.

Yksinäisen vanhus saa todennäköisesti apua terveysongelmiinsa terveyskeskuksesta, mutta mikään viranomaisapua ei yllä hänen jokapäiväiseen yksinäisyyteensä. Lastensuojelun verkostopalaverissa lapsen ongelmia saattaa kartoittaa kymmenkunta ammattilaista, mutta on mahdollista, että hänellä ei ole elämässään yhtään turvallista pysyvää aikuista. Mielenterveyskuntoutuja saa kuukausittaisen vastaanottoajan ammattilaiselta, mutta hyvinvointivaltio palvelut eivät tuo mielekkyyttä hänen pitkiin arkipäiviinsä. Päihdeongelmainen ei raitistu lääkärin vastaanotolla, vaan hän saa useimmin avun kohtalotovereiltaan vertaisryhmässä.

Hyvinvointivaltiomme ei myöskään pystyisi järjestämään sitä valtavaa vapaaehtoisten määrää, joka päivittäin antaa panoksensa harrastustoimintaan, jolla saattaa olla aivan ratkaiseva merkitys lukemattomien lasten, nuorten ja ikääntyneiden arkeen.

Jos ajamme edellä kuvatut hyvän tahdon lähettiläät marginaaliin, on vaarana, että jotain todella ratkaisevaa häviää yhteiskunnastamme. Kun järjestöjen mahdollistamalle työlle tarjotaan riittävät resurssit, niiden kautta kanavoituu valtava määrä välittämistä ja vertaistukea.

Ihmisten luontainen taipumus huolehtia lauman kaikista jäsenistä tuottaa hyvinvointia kaikille osapuolille, ja sen kautta saamme jotakin mitä emme voi koskaan rahalla ostaa. Jos tämä ei toteudu, lämpimän hehkun sijaan maassamme puhaltavat vain kylmät tuulet.

Lisätietoa

[1] Mikkola S & Saarelainen S-M (toim.): Millenniaalien kirkko. Kulttuuriset muutokset ja kristillinen usko. Suomen ev.lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 139. Tutkimus ja koulutus 2023.

[2] Millenniaalien kirkko on moniääninen. ©University of Eastern Finland. 16.1.2023.

[3] Hirvonen S & Puolitaival S (toim.): Vapaaehtoistoiminnan arvo. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2019. Kansalaisareena ry, Helsinki 2019.

[4] Aknin L B, Fraser S, Whillans A V, Norton M I & Dunn E W: Happiness and Prosocial Behavior: An Evaluation of the Evidence. Teoksessa Helliwell J, Layard R & Sachs J: World Happiness Report 2019, Chapter 4. Sustainable Development Solutions Network, New York 2019.