Eriarvoisuutta on mahdollista purkaa

Sosiologi Göran Therborn määritteli vuonna 2015 eriarvoisuuden ihmisten välisiksi eroiksi, jotka ilmenevät elävissä ja tuntevissa kehoissa, monimutkaisissa sosiaalisissa verkostoissa sekä ihmisten päämäärissä ja toimintatavoitteissa.[1]

Elämän jatkuvuuden – ja kuoleman – kannalta kyse on sosiaalisesti rakentuvista eroista elinmahdollisuuksissa jopa elinajanodotteissa (engl. vital inequality): esimerkiksi varakkaimpien ja korkeasti koulutettujen ihmisten elinajanodote on köyhiä ja matalasti koulutettuja ihmisiä korkeampi.[1]

Ihmisarvoon liittyvä, olemassaoloa koskeva eriarvoisuus (engl. existential inequality) on tunnistettavissa siitä, kohtelemmeko joitakin ihmisiä arvokkaampina kuin toisia tai onko esimerkiksi pitkäaikaisesti asunnottomuutta kokevilla ihmisillä samat mahdollisuudet saada sosiaali- ja terveyspalveluissa apua ja asiallista kohtelua kuin muilla ihmisillä. Resurssien eriarvoisuus (engl. resource inequality) on kohtalokasta siinä, miten eri määrä eri ihmisillä on vaikkapa rahaa, tietoa ja sosiaalista pääomaa käytettävissään hyvinvointinsa tavoitteluun.[1]

Kun aloitin kirjoittaa keinoista purkaa eriarvoisuutta, olisin farmaseuttina ja sosiaalityöntekijänä voinut siltä istumalta vastata: toteuttamalla sosiaaliturvaa eli vaikuttamalla resurssien kohdentumiseen (etuudet) ja varmistamalla jokaisen ihmisen oikeus saada tarvitsemaansa hoivaa, hoitoa ja muuta apua (palvelut).

Tämä vastaisi ainakin resurssien ja elinmahdollisuuksien eriarvoisuuteen, muttei kuitenkaan onnistuisi tyydyttämään kaikkia inhimillisiä tarpeita eikä vielä paljastaisi, saati purkaisi niitä mekanismeja, joilla eriarvoisuus syntyy: sosiaaliturva ei esimerkiksi automaattisesti takaa ihmisille turvallisia sosiaalisia suhteita tai poista luokkaeroja. Vastausta on kaivettava syvemmältä.

Valta ja erivertaisuus

Eriarvoisuus rakentuu sosiaalisesti. Myös valta jakautuu epätasaisesti, koska vallan lähteitä ovat esimerkiksi arvojen ja normien mukainen elämä, tulot ja varallisuus, ihmisten asemat työelämässä ja tieto [2]. Ihmisillä on keskenään erivertaiset yhteydet näihin vallan lähteisiin ja erivertaiset mahdollisuudet hyödyntää niitä. Olisi siis kohtalokasta, tai suorastaan (ainakin mahdollisuuksia) tappavaa, unohtaa eriarvoisuuden sosiaaliset mekanismit ja tyytyä mukautumaan erivertaisuutta ylläpitävään valtaan.

Erivertaisuuden käsite selittää eriarvoisuuden sosiaalista perustaa siten, että se tarkoittaa sosiaalista järjestystä ihmisten välisissä hierarkkisissa suhteissa. Näissä suhteissa tietyt ihmiset arvioidaan moraalisesti korkea-arvoisemmiksi kuin toiset. On tärkeää tarkastella sellaisia vakiintuneita käytäntöjä ja normeja, joiden mukaan osalla ihmisistä on mahdollisuuksia ja oikeutusta sulkea toisia ihmisiä ulos, kohdella halveksuvasti tai pakottaa tottelemaan.[3]

Tietovalta

Ranskalainen filosofi Michel Foucault käsittelee teoksessaan Tarkkailla ja rangaista englantilaisen 1700-luvulla vaikuttaneen Jeremy Benthamin ideoimaa vankilatyyppiä, panoptikonia ja laajentaa sen yhteiskunnallisten käytäntöjen analyysiin. Vaikka idea ei sellaisenaan olekaan toteutunut, on Foucault’n analyysi hedelmällistä.[4]

Panoptikonin ideassa rakennuksen keskellä on tarkkailutorni, josta on näkymä rakennuksen ulkokehällä olevien sellien peräseiniin asti. Selleissä olevat vangit ovat jatkuvan tarkkailun kohteena. Tarkkailun mahdollisuudesta tietoisena vangit mukauttavat käyttäytymistään mielivaltaisesti tai demokraattisesti muodostettujen sääntöjen mukaisesti ja näin sisäistävät ulkoisena alkaneen tarkkailun itseensä. Tarkkailu on keino hallita ihmisiä ja ehkäistä sääntöjen rikkomista. Tarkkailijan ja tarkkailtavana olevan erivertaisia valta-asemia Foucault laajentaa vankiloista esimerkiksi armeijaan, kouluihin, lääketieteeseen ja psykologiaan.[4]

Konkreettisen tai sisäistetyn tarkkailun lisäksi myös tiedon tuottamisen mekanismit määrittävät ”normaalia” eli sitä, mitä yleisesti pidetään hyväksyttävänä. Tämä voi liittyä esimerkiksi siihen, miten ihmisen mieli tai fysiologia toimivat. Esimerkiksi verenpainelukemat vaihtelevat yksilöiden välillä, ja tutkitun tiedon perusteella on mahdollista määrittää normaali eli verenpainelukeman hyväksi ja turvalliseksi katsottu, koko vaihtelua pienempi, vaihteluväli. Kun yksilön verenpainelukemia verrataan normaaliin, rajanveto sallitun ja kielletyn välillä tulee näkyväksi. Yhden ihmisen lukemia on myös mahdollista verrata toisten ihmisten lukemiin ja tehdä vertailun perusteella päätelmiä siitä, miten yksilöt asettuvat keskenään asteikolla.[4]

Ihmistieteiden ammatillinen valta kytkeytyy tällaiseen ihmisistä kertyvään tieteelliseen tietoon, joka muokkaa käsityksiä ihmiselämän säännönmukaisuuksista. Tiedon avulla eri ammattilaisilla on oikeutus hallita ihmisiä eli erotella ”normaalia” ja ”patologista” käyttäytymistä toisistaan, ja ohjata ja suostutella ihmisiä kohti ”normaalia”.[5]

Tietovallan murtaminen ja jakaminen osallisuustyössä

Työni osallisuuden ja osallisuustyön parissa on pakottanut kyseenalaistamaan ammatillista tietovaltaa ja havahtumaan siihen nurinkuriseen asetelmaan, että sosiaalityöntekijänä tietäisin ihmisiä paremmin heidän elämästään, avuntarpeistaan, sopivista ratkaisukeinoista ja tulevaisuuden kuvistaan [6, 7, 8].

Brittiläinen filosofi Miranda Fricker kutsuu ilmiötä tiedolliseksi epäoikeudenmukaisuudeksi. Se on yhtäältä sitä, että kuulija ei omien ennakkoluulojensa vuoksi luota puhujan sanaan. Toisaalta tietovallasta etäällä oleva ihminen ei välttämättä ole vielä löytänyt sanoja ja käsitteitä, jotka kuvaavat hänen kokemuksiaan ja toiveitaan.[9]

Lähimmin tuntemani esimerkki pyrkimyksistä ja onnistumisesta murtaa tietovaltaa on Porin keskustassa toimiva, Satakunnan Sininauhan perustama Lissu Social Club [10]. Lissu on kaikille avoin olohuone, jonka toimintaan osallistumisessa ei ole päihteettömyyden vaatimusta.

Lissun toimintaan osallistumalla ja toimintaa tutkimalla olemme rohjenneet määritellä osallisuustyön vallan uudelleen jakamiseksi, erityisesti tietovallan:

1. Lissun yhteisössä tämä tarkoittaa sitä, että koko idea avoimesta olohuoneesta perustuu kohderyhmän ihmisten unelmiin.
2. Lissun dialoginen ja demokraattinen toimintakulttuuri tarkoittaa sitä, että osallistujilla on valtaa määritellä esimerkiksi yhteisön yhteiset pelisäännöt.
3. Lissun toiminta muovautuu jatkuvasti osallistujien toiveisiin ja tarpeisiin vastaavasti.[8]

Vastaavia jaetun tiedonmuodostuksen ja siitä seuraavan valtaa jakavan toimintaympäristön onnistumisia on muitakin. Esimerkiksi Tampereen Hervannassa toiminut Kototori yllytti sosiaalityötä riisumaan sosiaalitoimistosta tuttua valta-asetelmaa. Palveluna se vahvisti maahanmuuttajien asemaa kotoutumisprosessissa, kun kävijällä oli valta määritellä asiointiprosessi ja koko idea Kototorilla asioimisesta.[11, 12] Kototorin toiminta loppui joulukuussa 2022.

Osallisuustyö ei ole vain sosiaalityön asia. Kaliforniassa pakolaisten kanssa on onnistuttu toteuttamaan pakolaisten omaan tietoon ja osallistumiseen sekä jaettuun päätöksentekoon nojaavia käytäntöjä. Uudet käytännöt ovat pysyvästi muuttaneet pakolaisille suunnattuja opetusohjelmia ja pedagogiikkaa niin, että ne aidosti tukevat pakolaisten integraatiota heitä vastaanottavaan yhteiskuntaan.[13]

Pohjois-Irlannissa vähemmistöön kuuluvat gaelinkieliset nuoret puolestaan ovat vapaamuotoisen koulutuksen avulla löytäneet tapoja elvyttää syntyperäistä kieltään, ja sen myötä poliittista aktiivisuutta vastustaa valtaa, joka uhkaa viedä tilan heidän kulttuuriltaan [14].

Altistu dialogille!

Yhteistä näille perinteistä tietovaltaa murtaville ja valtaa uudelleen jakaville prosesseille on se, että ammattilaisten ja toiminnan kohderyhmän ihmisten tiedot ovat päässeet perusteelliseen dialogiin. Dialogissa ammattilaisen tieto tulee haastetuksi, jolloin tarkkailu saattaakin kohdistua ammattilaiseen.

Mitä tarkkaileva katse sanoo minusta ja tavoistani eriarvoisuuden purkamisen pyrkimyksissä? Näenkö itseni?

Kutsun tällaista katsetta ja sen herättämää ymmärrystä kirveleväksi statustietoisuudeksi, joka paljastaa omat etuoikeuteni ja syvän erivertaisuuden ihmisten välillä [7]. Eriarvoisuuden purkaminen edellyttää tällaiselle tietojen dialogille altistumista. Se alkaa minusta.

Lähteet

[1] Therborn G: Eriarvoisuus tappaa. Vastapaino, Tampere 2024.

[2] McCartney G, Dickie E, Escobar O & Collins Chik: Health inequalities, fundamental causes and power: towards the practice of good theory. Sociology of Health and Illness 2021: 43(1), 20–39.

[3] Anderson E: What is the point of equality? Ethics 1999: 109 (2), 287–337.

[4] Foucault M: Tarkkailla ja rangaista. [Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1975.] Otava, Helsinki 2005.

[5] Helén I: Michel Foucault’n valta-analytiikka. Teoksessa Heiskala R (toim.): Sosiologisen teorian nykysuuntauksia, s. 270–315. Tammer-Paino, Tampere 1994.

[6] Hekkala M & Kivipelto M: Tampereen kokeilu. Teoksessa Kivipelto M (toim.): Osallistavaa aikuissosiaalityötä: Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tulokset, s. 73–88. Raportti 7/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2020.

[7] Hekkala M: Tunnustava etnografia yhteiskunnan marginaaleissa – Tutkimusmenetelmälliset ratkaisut koronapandemiassa. Teoksessa Hekkala M & Raitakari S (toim.): Osallisuutta ja osattomuutta yhteiskunnan marginaaleissa – Muuntuvat palvelut ja hyvinvointi koronapandemiassa, s. 20–50. Tampereen yliopisto, Tampere 2023,

[8] Hekkala M, Makkonen I & Saraketo K: Osallisuustyön osaaminen kynnyksettömässä päihde- ja asunnottomuustyössä. Teoksessa Raitakari S, Harrikari T, Hekkala M & Kivipelto M (toim.): Sosiaalityö kriiseissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, s. 333–367. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2023. SoPhi, Jyväskylä 2023.

[9] Fricker  M: Epistemic Injustice: Power and the Ethics of Knowing. Oxford University Press, Oxford 2007.

[10]  Lissu Social Club -kynnyksetön palvelupiste – Porin Sininauha. Satakunnan Sininauha 2024.

[11] Leppänen M, Kiviranta J, Metteri A, Stepney P & Kostiainen T: Developing social work competencies to empower challenging communities: From an empty foyer to a shared social space. Teoksessa Ana Opačić (toim.): Practicing social work in deprived communities: competencies, methods, and techniques, s. 121–138. Springer Cham 2021.

[12] Sokra koordinaatio: Kototori tukee kotoutujaa monialaisesti ja yhteisöllisesti. Innokylä [2020] 2024.

[13] Greene A, Espiritu Yến Lê & Nyamangah D: Social and curricular inclusion in refugee education: Critical approaches to education advocacy. Social Inclusion 2023: 11(2), 104–114.

[14] McArdle E & Neill G: The Making and Shaping of the Young Gael: Irish‐Medium Youth Work for Developing Indigenous Identities. Social Inclusion 2023: 11(2), 223–231.