Helppoa rahaa ja unelmia voitosta

Rahan voittaminen oli pääasiallinen syy rahapelaamiseen yli puolella (53 %) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Suomalainen rahapelaaminen 2023 ‑väestötutkimukseen vastaajista. Rahapelien mainonta antaa rahapelaamisesta yltiöpositiivisen ja yksipuolisen kuvan ja esittää sen harmittomana viihteenä, jossa on tarjolla isoja voittoja ja mahdollisuus helpompaan elämään. Tähän mielikuvaan on helppo tarttua, jos raha on tiukassa eikä tarjolla ole muita mahdollisuuksia rikastumiseen tai edes kohtuulliseen toimeentuloon.

Houkutus on toisaalta helpompi ohittaa, jos haaveiden toteuttamiseen on muunlaisia taloudellisia resursseja. Rahapelimainoksien takana on kuitenkin toinen, helposti piiloon jäävä, todellisuus.

Vai sittenkin ihan muuta kuin viihdettä?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 2023 väestökyselyn mukaan noin 70 prosenttia 15–74-vuotiaista mannersuomalaisista on pelannut jotain rahapeliä viimeisen vuoden aikana. Rahapelaajien osuus on selkeässä laskussa, toisin kuin ongelmat. Rahapelaamisesta on tulossa entistä keskittyneempää. Suomessa on noin 151 000 henkilöä, joille rahapelaaminen aiheuttaa eriasteisia ongelmia (112 000 henkilöä vuonna 2019). Lisäksi rahapelaamisen haittavaikutukset yltävät noin 733 000 läheiseen.[1]

Ihmisten taloudelliset resurssit ja käytettävissä oleva raha vaikuttavat monin tavoin heidän mahdollisuuksiinsa elää hyvinvoivaa ja tervettä elämää. Raha, sen puute ja huoli omasta taloudesta ovat aiheita, joita on vaikea välttää puhuttaessa rahapeliongelmista. Isot velat ovat yksi näkyvimmistä ja konkreettisimmista rahapelihaitoista.

Peluurin Peli poikki ‑ohjelmaan vuonna 2023 hakeneista rahapelaajista 76 prosentilla oli rahapelaamiseen liittyvää velkaa ja yleisin velkasumma asettui 20 000–50 000 euron välille.[2]. Isot velat tarkoittavat yleensä myös taloudellisten haittojen pitkää kestoa. Velkoja joudutaan maksamaan takaisin usein vuosia, jopa vuosikymmeniä, rahapelaamisen jo loputtua.

Toisaalta piiloon saattaa helposti jäädä vuosikausia kestänyt niukkuus, jossa jo valmiiksi haavoittuvasta taloudesta vähät rahat kuluvat rahapeleihin. Silloin taloudellinen haitta saattaa tarkoittaa yksipuolista ruokavaliota, nälkää, pakollisten lääkkeiden oston lykkäämistä tai pahimmillaan kodin menettämistä, ilman yhdenkään kulutusluoton ottamista ja kenenkään huomaamatta. Kuva on aika toisenlainen kuin rahapelimainoksien välittämä kuva helposta rahasta, ulkomaanmatkoista tai haaveiden toteuttamisesta.

Rahapeliteollisuuden voitot kerätään harvojen kukkaroista

Liiallinen rahapelaaminen aiheuttaa taloudellisia ongelmia ja köyhyyttä, syventää köyhyyden kierrettä sekä lisää eriarvoisuutta. Kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedetään, että rahapeliteollisuuden tuotot kertyvät pieneltä, paljon pelaavalta joukolta. Suomessa 2,2 prosenttia pelaajista tuottaa, eli häviää, puolet rahapelien tuotoista, tästä joukosta ainoastaan 7 prosenttia näyttäisi pelaavan ilman haittoja. Kokonaiskulutuksesta ongelmallisesti pelaavilta tulee noin 24 prosenttia ja kohtalaisen riskin pelaajilta 23 prosenttia.[1].

Rahapelaaminen on harvinaisempaa ylemmissä tuloluokissa, ja matalampiin tuloluokkiin kuuluvat käyttävät suhteessa tuloihinsa runsaammin rahaa rahapeleihin. Rahapelejä päivittäin tai useita kertoja viikossa pelaavat eniten pienituloiset (alle 1500 kuukaudessa tienaavat) sekä työelämän ulkopuolella olevat. Rahapeliongelmat ovat yleisimpiä työttömillä tai lomautetuilla, työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla tai pitkäaikaisesti sairailla[3]. Noin kolmannes ongelmallisesti tai korkealla riskillä pelaavista oli saanut vähintään yhtä sosiaalietuutta[4]. Matalammissa tuloluokissa taloudelliset resurssit ovat vähäisemmät ja taloudellinen joustovara pienempi, joten riski kärsiä rahapelaamiseen liittyvistä taloudellisista haitoista on merkittävästi suurempi.

Miehet kärsivät rahapeliongelmista selvästi naisia useammin (naiset 1,8 %, miehet 6,6 %). Eniten ongelmapelaajia löytyy nuorten 18–29-vuotiaiden aikuisten ryhmästä.[3] Merkittävä osa rahapeliteollisuuden voitoista kerätään siis pieneltä joukolta, jolla rahaa ei olisi hävittäväksi, ja usein nuorilta miehiltä, jotka ovat vasta aikuisuuden kynnyksellä. Kymmenien tuhansien eurojen velat antavat huonon lähtökohdan rakentaa elämää.

Yksilön, yhtiön vai yhteiskunnan vastuu?

Kotimaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että fyysisiä rahapelaamisen mahdollisuuksia, kuten kauppojen ja kioskien rahapeliautomaatteja tai erillisiä pelisaleja, on sijoitettuna enemmän sosioekonomisesti heikoille alueille.[5]

Helpon saatavuuden tiedetään olevan yhteydessä runsaampiin haittoihin ja peliongelmiin. Rahapelien saatavuus ja näkyvyys arkisissa ympäristöissä on siis suurempaa siellä, missä rahalle olisi eniten muutakin käyttöä. Peliyhtiöille kyse on sijoittelusta aluille, jotka tuottavat parhaiten.

Vaikka nettipelaamisen aikakaudella fyysisten rahapelien merkitys on vähentynyt, rahapelipoliittisen päätöksenteon ytimessä on yhä se, keneltä rahapeliyhtiöiden voitot kerätään ja millä hinnalla.

Rahapelit eivät ole normaali kulutushyödyke, vaan vakavia haittoja ja riippuvuutta aiheuttava tuote. Koukuttavuus ei ole sattumaa, vaan tietoisen tuotekehittelyn tulosta. Tästä syystä tarvitaan tiukkaa sääntelyä ja saatavuuden rajoittamista. Perinteisesti vastuullinen pelaaminen on tarkoittanut yksilön vastuuta pitää oma pelaamisensa hallinnassa ja ”ilon puolella”, jopa niissä tilanteissa, jossa yksilö on riippuvuuden takia hallinnan menettänyt.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on onneksi vahvistunut näkökulma, jossa rahapelaaminen nähdään laajemmin koko yhteiskuntaa koskettavana kansanterveydellisenä kysymyksenä, ei ainoastaan yksilöön kohdistuvana haittana. Samalla on vahvistunut näkökulma, jossa sekä rahapeliyhtiöiltä että yhteiskunnalta laajemmin vaaditaan vahvempia toimia rahapelihaittojen ehkäisyksi. Kansainväliset selvitykset osoittavat, että tämä on myös taloudellisesti perusteltua: kun haittojen yhteiskunnalliset kustannukset huomioidaan, rahapeliteollisuus on yhteiskunnallisesti tappiollinen toimiala [7, 8]. Haittojen ehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävämpi ratkaisu.

Järjestelmäuudistusta toteuttaessa ja osittaiseen lisenssijärjestelmään siirryttäessä on riskinä, että rahapelihaittojen ehkäisy ja ihmisten suojelu jäävät taloudellisten tuottotavoitteiden jalkoihin ja päätöksiä ohjaa erilaiset taloudelliset intressit.

Toisaalta historiallinen uudistus antaa mahdollisuuden kehittää rahapelijärjestelmää kohti eettisesti kestävämpää mallia sekä vähentää haittoja, eriarvoisuutta ja köyhyyttä, joita liiallinen rahapelaaminen aiheuttaa.

Kun näitä ratkaisuja tehdään, on kyse perustavanlaatuisista arvovalinnoista, juuri niistä valinnoista, jotka ovat politiikan ja päätöksenteon tiukassa ytimessä.

Lähteet

[1] Suomalaisten rahapelaaminen 2023: Rahapelaaminen vähentynyt, peliongelma yleistynyt ja suhtautuminen pelaamiseen muuttunut. Tilastoraportti 15/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 16.4.2024.

[2] Silvennoinen I: Peluuri vuosiraportti 2023. Peluuri, Helsinki 2024.

[3] Salonen A, Lind K, Hagfors H, Castrén S & Kontto J: Rahapelaaminen, peliongelmat ja rahapelaamiseen liittyvät asenteet ja mielipiteet vuosina 2007–2019: Suomalaisten rahapelaaminen 2019. Raportti 8/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2020.

[4] Latvala T, Lintonen T, Browne M, Rockloff M & Salonen A: Social disadvantage and gambling severity: a population-based study with register-linkage. European Journal of Public Health 31 (2021) 6: s. 1217–122.

[5] Selin J, Raisamo S, Heiskanen M & Toikka A: Onko hajasijoitettujen rahapeliautomaattien suhteellinen määrä suurempi sosioekonomisesti haavoittuvilla asuinalueilla? Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018) 3: s. 294–302.

[6] Murto A: Vastuullisuus edellä mennään. [Kommentit Hokkaselle.] Yhteiskuntapolitiikka 81 (2016) 4: s. 467.

[7] Hofmarcher T, Romild U, Spångberg J, Persson U & Håkansson A: The societal costs of problem gambling in Sweden. BMC Public Health 18 (2020) 20(1): s. 1921.

[8] Hellumbråten Kristensen J, Leino T & Pallesen S: De samfunnsøkonomiske kostnadene av problemspilling i Norge. Nasjonalt komtetansesenter for spillforskning. Universitetet I Bergen 10.06.2022.