Henkilötunnus esirukouspyyntöön

Järjestön vastuunkantajat poimivat laatikosta sinne tulleet esirukouspyynnöt. Yksi kävijä oli pyytänyt esirukousta omasta puolestaan. Jotta esirukous voitaisiin rukoilla oikean ihmisen puolesta, hän oli kirjoittanut paperiin henkilötunnuksensa.

Henkilötunnuksella vahvistetun esirukouspyynnön jättäneen kävijän toiminta kertoo siitä, miten hän koki itseään kohdeltavan. Taustalla oleva kokemus taisi olla, että apua ei saa ilman henkilötunnusta. Palvelujärjestelmässä ihminen on henkilötunnus, numero, joka syötetään järjestelmään. Tuohon numeroon liitetään diagnoosi tai muu ongelma. Apua saattaa saada, ja sen lisäksi henkilötunnus ja diagnoosi jäävät järjestelmään, josta ne pomppaavat esiin, kun sama henkilötunnus syötetään uudestaan järjestelmään.

Esirukouslaatikkoon jätetty henkilötunnus hätkähdyttää. Sen valossa palvelujärjestelmä näyttäytyy auttamistehtaana, johon ihmisen asemesta otetaan sisään henkilötunnus. Henkilötunnus saa apua. Mutta miten käy ihmisen?

Liittymisen ja kuulumisen näkökulmasta on suuri ero, kokeeko ihminen olevansa henkilötunnus, numerosarja, vai persoona, kokonainen ihminen. Liittymisellä ja kuulumisella taas on valtava merkitys kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kannalta. Kansalaisyhteiskunta ei ole henkilötunnusten yhteenliittymä. Demokratia ei synny, kun henkilötunnukset kohtaavat, se syntyy ihmisten kohtaamisista, osallisuudesta ja luottamuksesta.

Joskus puhutaan syrjäytyneistä tai syrjäytetyistä. Pitäisi puhua myös syrjään jättäytyneistä. Syrjään jättäytyneet ovat ihmisiä, jotka ovat väsyneet palvelujärjestelmän vaatimuksiin ja inhimilliseen etäisyyteen: henkilötunnuksen toistamiseen kerta toisensa jälkeen, avun tarpeen perustelemiseen yhä uudelleen, koko elämän avaamiseen aina uudelle ihmiselle tai aina uudella lomakkeella.

Järjestöjen kohtaamispaikat ja ruoka-apu tavoittava heitä, jotka ovat väsyneet ja jättäytyneet syrjään. Ihmiset tulevat näihin anonyymeihin palveluihin, koska he eivät enää jaksa olla pelkkiä henkilötunnuksia saadakseen apua.

Tarvitsemme henkilötunnuksia ja niihin perustuvaa auttamista, mutta tarvitsemme myös maailman, jossa henkilötunnusta ei kysytä ja jossa ihminen tulee kohdatuksi ihmisenä. Tuolla maailmalla on valtava merkitys demokratialle, sille, että syrjään jättäytyneet kokevat kuuluvansa tähän yhteiskuntaan.

Tarvitsemme maailman, jossa avun saannin ehtona ei ole esirukouspyyntöön kirjoitettu henkilötunnus.