Hölmöläisten rahapelijärjestelmä

Suomessa ei osata eikä haluta laskea rahapeleissä kiertäviä rahavirtoja. Pelaaminen on älyttömän kasautunutta, mikä tarkoittaa sitä, että hyvin pieni porukka pelaa suurilla summilla melkein kaiken sen rahan, joka tällä hetkellä valuu toimiluvattomille rahapeliyhtiöille, sen mainitun viisisataa miljoonaa. Koska nämä pelaajat pelaavat paljon enemmän kuin mihin heillä olisi varaa, rahat ovat kovakorkoista lainaa tai yhteiskunnan maksamia tukia – tai sitten rahan yltiöpäinen kulutus aiheuttaa talousvaikeuksia ja sen seurauksena sekä yksilölle että yhteiskunnalle kalliiksi tulevia seuraamuksia aina menetetyistä aterioista menetettyihin työpäiviin ja valitettavasti myös menetettyihin elämiin.

Toimilupajärjestelmää kehitettäessä halutaan nyt verottaa peliyhtiöiden tuottoja. Tuosta viidestäsadasta miljoonasta halutaan valtion kassaan sata miljoonaa. Tämän ajatellaan olevan hyvä diili. Samaan aikaan ajatellaan, että jostain käsittämättömästä syystä peliyhtiöt haluavat investoida ne loput neljäsataa miljoonaa suomalaisen urheilun tukemiseen: kohta jokaisessa kylässä on kansainväliset mitat täyttävä stadion, erinomainen juniorityö ja ammattilaisjoukkue, ihan joka lajissa.

Rahapelien osittainen monilupajärjestelmä nähdään siis sekä mahdollisuutena tulouttaa osa rahoista veroina ja sen lisäksi valtavana piristysruiskeena urheilusponsorointiin, toki samalla myös isona pottina kaupallisen median taskuun. Tältä niin sanottu rahapelikeskustelu näyttää. Voisiko olla, että kuva ei ole ihan totuudenmukainen?

Miksi tässä keskustelussa ei tuoda esiin, että monilupajärjestelmässä toimivat rahapeliyhtiöt eivät tuo Suomeen yhtään ainutta euroa, ehkä ihan alun markkinointipanostusten jälkeen. He tulevat tänne keräämään suomalaisten rahoja ja tekemään voittoa. Lisenssejä aiotaan myöntää peleihin, jotka ovat kaikkein haitallisimpia ja joissa kulutus on kaikkein keskittyneintä. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että rahapeliyhtiöt ovat tulossa tienaamaan suomalaisten riippuvuusongelmilla.

Osa nuorista pelaa elämästään helvetin, jotta toiset nuoret voivat pelata sillä kylän uudella stadionilla. Haluavatko urheilevat nuoret stadionin, joka on maksettu heidän kaveriensa velaksi häviämillä rahoilla? Se joka väittää, että rahapeliyhtiöt tuovat Suomeen rahaa eivätkä vie rahaa, on harhainen. Se joka väittää, että rahapelit ovat harmiton tapa kerätä vapaaehtoisia pelieuroja, on jämähtänyt kahdeksankymmentäluvulle eikä tunne nykyistä rahapelaamista eikä rahapeliyhtiöiden tulonmuodostusta.

Keskustelussa tuodaan usein esille, kuinka paljon rahapeliyhtiöt käyttävät Ruotsissa rahaa markkinointiin ja sponsorointiin. Tämän asemesta pitää keskustelussa ja päätöksiä tehdessä muistaa, että Ruotsissa on laskettu kahdesti rahapelaamisen kansantaloudellinen kokonaisvaikutus ja saatu molemmilla kerroilla sama tulos: yhteiskunnan näkökulmasta rahapelaaminen on kokonaistaloudellisesti tappiollista toimintaa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että rahapelit tuottavat enemmän kuluja kuin tuottoja ja enemmän haittoja kuin hyötyjä.

Jatkossa kun rahapelit eivät enää liity tarinaan suomalaisten ainaisesta voittamisesta vaan globaaliin riippuvuusteollisuuteen ja sen voitontavoitteluun, vaihdetaanko Suomessa vihdoin tarinaa ja opetellaanko ajattelemaan asioita asioina? Kansantaloudellisesti on ehdottomasti hyvä, että suomalaiset pelaavat mahdollisimman vähän rahapelejä. Kansantaloudelle on ehdottomasti parempaa saada rahapeliyhtiöiden pelituotot ja niistä kerättävät verot mahdollisimman alhaisiksi.

Taikasanalla ”kanavointi” yritetään vaimentaa kaikki argumentaatio, koska tärkeimpänä näyttää olevan pelaamisen kanavointi toimiluvan piirissä oleville toimijoille. Tärkeintä kuitenkin on, että kokonaispelaaminen kanavoidaan mahdollisimman alhaiseksi ja mahdollisimman vaarattomiin peleihin.

On aika oppia ajattelemaan rahapelaaminen uudella tavalla.