Joustava järjestö on rahoittajan unelma

Raumalla esimerkkinä toimii oma työni: kyseessä oli uusi työnkuva, sillä osoitetaan suoraan, että on myös tekojen aika. Olen ollut nyt vuoden ”toisella puolella pöytää”. Tällä tarkoitan sitä, että nykyisessä työssäni Rauman kaupungilla koordinoin, seuraan ja määrittelen kaupungin järjestöavustuskokonaisuutta. Ehdin työskennellä järjestökentällä lähes kaksi vuosikymmentä ennen kuin palasin takaisin kunnan palvelukseen. Työurani ensimmäiset vuodet toimin lastensuojelussa Oulun kaupungilla. 

Järjestöjen työtä pidetään korvaamattoman arvokkaana. Itse työtä aloittaessani tein Raumalla toimiville järjestöille kyselyn. Taloudellisesti tarkasteltuna kaupungin johonkin yhdistykseen panostama euro kasvoi kymmenkertaiseksi, tämä tarkoittaa laaja-alaisia rahoituspohjia. Vastausten mukaan järjestötyön kautta kohdataan noin 80 prosenttia raumalaisista. 

Järjestötyön pitää elää ajassa  

On perusteltua turvata järjestöjen toimintaedellytykset, se ei kuitenkaan riitä. Nyt haasteiden kasvaessa pitää keskustella järjestöjen toimintaympäristön vahvistamisesta, ei ainoastaan nykytilan turvaamisesta. Nykyisetkään toimintaedellytykset eivät ole itsestäänselvyys. Järjestötyön pitää elää ajassa ja vastata yhteiskunnan haasteisiin nykyistä ketterämmin. 

Järjestöt eivät ole korjaamassa muiden ”virheitä”. Järjestöt ovat vastuullisia toimijoita, joiden tavoite on aikaansaada muutosta. Tämä tarkoittaa lyheneviä leipäjonoja, vähemmän pitkäaikaistyöttömyyttä sekä vähemmän päihdeongelmia.  

Haaste on erityisen suuri, kun huomioimme sen, että monet järjestöjen kohtaamien ihmisten ongelmat kasvavat. Lisäksi tiedämme, että yksittäiset rahoitukset eivät ole kasvamassa.

Yhteistyön lisääminen on välttämätöntä 

”Pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä” on tuttu lause meille kaikille, jotka toimimme järjestökentällä.  

Yhteistyötä pitää tehdä jo ennen kuin on pakko. Yhteistyötä ei pidä tehdä siksi, että rahoittaja vaatii tai pyytää kumppanuuksia. Yhteistyö on kuitenkin ainoa keino selättää kasvavia ongelmia ja taloudellisia haasteita.  

Rakenteellisesti järjestöjen on helppo tehdä yhteistyötä. Voittoa tavoittelematon toiminta, jossa tärkeintä on ihmisten auttaminen, pitäisi olla helppo yhdistää toisen toimijan kanssa. Yhteistyölle syntyy kuitenkin esteitä turhan helposti, vaikka järjestön kautta apua saavalle ihmiselle ei ole merkitystä, kuka tukea antaa.  

Kuntien kanssa yhteistyötä voi tehdä yhteisillä hankkeilla ja korostamalla kaikkien osapuolien vahvuuksia. Esimerkiksi Raumalla olemme saaneet yhteistyöjärjestöjen kanssa positiivisen hankepäätöksen jalkautuvan päihdetyön ESR-hankkeelle: Järjestöt koordinoivat käytännön työtä, ovat lähellä ihmisiä ja tunnistavat nopeasti paikallisia erityistarpeita. Kaupunki asemoi hankkeen osaksi lakisääteistä ehkäisevän päihdetyön toimielintä, jolloin päihdetyötä pystytään kehittämään toimimalla lähellä ihmistä ja päätöksenteko saa tuekseen ensikäden tietoa suoraan kentältä. 

Yrityksiä ja ohjausta tähän yhteistyöhön on ollut, mutta verrattuna kuntaliitoksiin tai yritysfuusioihin, on järjestökenttä vielä takamatkalla. Järjestöjen autonomisuus on tärkeää, mutta tiedämme, että kasvavien haasteiden edessä myös järjestökentällä on tehtävä jotain toisin.

Syvenisikö yhteistyö, jos erilaiset kannustinmallit toimisivat moottorina?  

Miten oma kotikunta, hyvinvointialue tai muu rahoittaja suhtautuisi rahoitushakemukseen, missä luvattaisiin tehdä kahdesta yhdistyksestä yksi? Hallinto kevenisi ja ihmiset saisivat paremmin tukea. Koska muutokset vaativat sopeutumista, olisi perusteltua anoa korotettua korvausta ensimmäisille vuosille. Kaupungin suunnalta tämän kaltainen esitys olisi tervetullut: byrokratiaa olisi vähemmän, yhteenkuuluvuutta enemmän ja mikä tarkeintä – vaikuttavuus kasvaisi.  

Yhteistyö korostuu rahoituspohjan laaja-alaistamisessa. Ammattimaisesti toimivat järjestöt saavat helposti toimintansa esille. Niissä on töissä henkilöitä, jotka osaavat tehdä laadukkaita hankehakemuksia. Pienillä järjestöillä ei luonnollisestikaan vastaavia voimavaroja ole. Niiden työntekijät ovat käytännön tekijöitä, joiden vahvuus on ihmisten kohtaamisessa.  

En hae tässäkään asiassa vastakkainasettelua vaan yhteistyötä. Hyviä hakemuksia ei voi tehdä ilman, että hakemusta koskevan kohteen käytännön toteutuksesta on esittää vahvaa osaamista. Etsitään siis kumppaneita, jotka täydentävät toisiaan!

Maakunnissa on useita rahoitusmahdollisuuksia

Yhteistyössä vaikutetaan rahoittajiin paremmin, muutosta tarvitaan pöytien molemmilla puolilla. Esimerkiksi alueelliset erityispiirteet tulee huomioida paremmin. Alueet, joissa väkiluku vähenee, mutta haasteet kasvavat, tulee nähdä valtakunnallisissa rahoituksissa etusijalla.

Maakunnissa on useita rahoitusmahdollisuuksia, jotka tukevat järjestöjen tekemää työtä. Olisi tärkeätä koota näitä rahoittajia yhteiseen ”markkinavuoropuheluun” ja käydä yhdessä avointa keskustelua alueen erityispiirteistä ja tarpeista. Kuntia ja kaupunkeja tulee kannustaa erilaisiin tukimahdollisuuksiin eikä aina kyse ole rahasta. 

Järjestötyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen. Järjestötyössä tulee säilyttää positiivinen elämänasenne, muutoksessa olevien rakenteiden arvostelu ei johda mihinkään.  

Voisiko positiivisuutta lähestyä vahvistamalla niitä osa-alueita, joissa järjestötyössä pohjimmiltaan on kysymys? Järjestöt haluavat lisätä hyvinvointia, ne ovat ketteriä ja joustavia, ne tunnistavat haasteet nopeammin kuin moni muu taho, koska ne ovat lähellä ihmistä. Sellaisen kumppanin jokainen kaupunki ja rahoittaja haluaa.  

Piirroskuvat: Pixabay / Gordon Johnson, Clker-Free-Vector-Images