Kokemusasiantuntijoilla on ainutlaatuinen kyky ymmärtää ja auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia

Kokemusasiantuntijuuden kehittyminen perustuu prosesseihin, joissa asiakkaat pyrkivät yhteisesti jakamaan, analysoimaan sekä hyödyntämään kokemuksiaan [1]. Näyttää myös hyväksytyltä, että asiantuntemuksella on tietopohja, joka koostuu eksplisiittisestä ja implisiittisestä tiedosta. Eksplisiittistä tietoa tuottaa koulutus ja implisiittistä tietoa kokemus [2].

Kokemusasiantuntijuuteen perustuva osallisuus toteutuu hyvinvointipalveluissa myös vertaistukena [3]. Vertaisuus voidaan määritellä samankaltaisissa elämäntilanteissa olevien keskinäiseksi tasavertaiseksi tueksi [4]. Nykyisin vertaistuki on monipuolista ja sitä on tarjolla erilaisissa toimintaympäristöissä [5].

Kasvu kokemusasiantuntijaksi on yksilöllinen ja yhteisöllinen prosessi. Yksilöllinen oppiminen auttaa asiantuntijaa rakentamaan oman identiteettinsä kokemuksien kautta, kun taas yhteisöllinen oppiminen tukee asiantuntijan sosiaalisen roolin kehittymistä. [2]

Kokemusasiantuntijat auttavat ammattilaisia ymmärtämään asiakkaiden tilanteita

Kokemusasiantuntijat voivat tunnistaa palveluiden vahvuuksia ja heikkouksia sekä edesauttaa parantamaan niiden laatua vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita. Asiakkaille kokemusasiantuntijat voivat tarjota vertaistukea ja toimia roolimalleina, jotka todistavat, että vaikeuksista selviytyminen on mahdollista. Rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden tarinat voivat auttaa purkamaan rikoksiin ja päihteisiin liittyvää stigmaa sekä rakentamaan avointa keskustelukulttuuria tabuaiheiden käsittelyyn.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on alettu korostamaan osallistamista ja asiakkaiden aktiivista roolia erilaisissa palveluissa [6, 7]. Asiakkaiden osallistumista palveluiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen perustellaan  keinona vähentää sosiaalista eriarvoisuutta sekä parantaa asiakaslähtöisyyttä palveluissa [8].

Asiakkaiden osallistumista kuvataan erilaisin teoreettisin käsittein, joita käytetään eri yhteyksissä eri tavoin. Osallistumiseen liittyvässä keskustelussa voidaan erottaa kolme sisällöllisesti erilaista käsitettä, jotka ovat osallisuus, osallistuminen ja osallistaminen.

Käsitteet liittyvät toisiinsa, mutta niillä on sisällöllisiä merkityseroja [9]:

• Osallisuuden käsite kuvaa yksilöiden kiinnittymistä yhteisöihin tai mukanaoloon yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa.
• Osallistuminen on kansalaisten demokraattista roolia koskevassa keskustelussa yleisesti käytetty käsite.
• Osallistamisen käsitteeseen liittyy ajatus kansalaisesta passiivisena osallistujana, jota velvoitetaan osallistumaan toimintoihin.

On tunnistettava näiden käsitteiden keskinäiset erot sekä osattava kriittisesti analysoida, milloin osallistuminen aidosti tarjoaa mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Parhaimmillaan toimiminen kokemusasiantuntijana voi tarjota osallisuuden sekä osallistumisen mahdollisuuksia. Kokemusasiantuntijuus voi olla myös työmarkkinoille siirtymiseen liittyvä välivaihe [10]. Rikos- ja päihdetaustaisille ihmisille kokemusasiantuntijuus voi tarjota sisäänpääsyn työelämään ja mahdollisuuden kiinnittyä osaksi uudenlaisia yhteisöjä, jotka tukevat rikoksettoman identiteetin rakentumista.

Kokemusasiantuntijat voivat itse kokea voimaantumista ja tarkoituksen löytämistä siitä, että heidän kokemuksiaan ja tarinoitaan arvostetaan ja hyödynnetään. Tämä voi vaikuttaa myönteisesti heidän itsetuntoonsa ja sitä kautta myös henkiseen hyvinvointiin.

Vertaiset herättävät toivoa

Rikoksettoman ja päihteettömän elämäntavan opettelemisessa vertaisten antama tuki on tärkeää [11, 12, 13]. Vertaiset voivat herättää toivoa, koska he ovat läpikäyneet samanlaiset haasteet elämäntavan muutoksessa [14]. Vertaisuus voi liittyä tuen antamiseen erilaisissa siirtymävaiheissa kuten esimerkiksi vankilasta vapauteen siirryttäessä [15].

Järjestöjen toimintaympäristöissä suoritettu valvottu koevapaus, jossa vertaisryhmätoiminnalla on keskeinen asema, tukee kokonaisvaltaisesti yksilön rikollisuudesta irrottautumista ja päihteettömyyttä [16]. Vertaiset voivat auttaa koevapaudessa olevaa integroitumaan takaisin yhteiskuntaan ja rakentamaan uusia päihteettömiä sosiaalisia suhteita. Tämä auttaa välttämään vanhojen haitallisten verkostojen uudelleenmuodostumista.

Vertaisuus on ainutlaatuista ja merkityksellistä tukea

Vertaisuus rakentuu vertaisten läpikäymistä samankaltaisista kokemuksista ja eri elämänvaiheisiin liittyvistä haasteista. Vertaiset ymmärtävät paremmin toistensa tilanteita, koska he ovat itse kokeneet vankilaelämän ja sen jälkeiset uudelleenintegroitumisen haasteet. Tämä yhteys luo luottamusta ja mahdollistaa avoimen kommunikaation ilman pelkoa tuomitsemisesta tai kokemuksia menneisyyteen liittyvästä häpeästä.

Vertaiset voivat omalla esimerkillään tuoda toivoa siitä, että sopeutuminen yhteiskuntaan on mahdollista. Tämä toivo kannustaa ja motivoi rikollisuudesta irrottautuvaa jatkamaan ponnistelujaan kohti uudenlaista elämäntapaa.

Jos vankilasta vapautuneet perhe- ja ystävyyssuhteet ovat vankeuden aikana heikentyneet, niin hän voi saada uudenlaisista yhteisöistä erityisen tärkeitä tukiverkostoja vaikeiden tilanteiden tueksi. Parhaimmillaan vertaiset voivat olla tukemassa rikoksettoman identiteetin rakentamisessa ja tukemassa uudenlaisen elämäntavan aloittamisessa.

Vertaiset voivat auttaa välttämään samoja virheitä, joihin he itse ovat saattaneet sortua aiemmin. He voivat tarjota arvokkaita neuvoja siitä, miten välttää tilanteita ja ympäristöjä, jotka voisivat johtaa uusiin rikoksiin. Tieto siitä, ettei ole yksin erilaisten haasteiden ja niihin liittyvien tunteiden kanssa, voi olla erittäin lohduttavaa vertaistukea saavalle ihmiselle.

Rikollisuudesta irrottautuminen on prosessi

Rikollisuudesta irrottautumiseen liittyvää prosessia (desistanssi) voidaan tarkastella myös eri vaiheiden kautta [17, 18]:

• primäärivaihe: lyhyen ajan rikoksettomuuden aika, toimintadesistanssi
• sekundäärivaihe: pysyvän rikoksettomuuden aika, missä entinen rikoksentekijä rakentaa itselleen uutta rikoksetonta identiteettiä, identiteettidesistanssi
• tertiäärivaihe: ympäristön tuen ja hyväksynnän aika [19], suhdedesistanssi.

Rikollisen käyttäytymisen syyt sekä mekanismit ovat yksilöllisiä ja monimuotoisia, kuten myös rikollisuudesta irrottautumisen syyt ja mekanismit. Rikollisuuteen ajautumista tai rikollisuudesta ulos pääsemistä voi tapahtua monissa erilaisissa elämänvaiheissa ja monien eri syiden takia [20].

Rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden rooli on korvaamaton

Rikollisuuteen ja siitä luopumiseen liittyvät syyt ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden merkitys on korvaamaton, sillä he ovat käyneet läpi rikollisuudesta irrottautumisen omakohtaisesti. Heidän kokemuksensa kattavat erilaiset vaiheet ja haasteet, joita tähän prosessiin liittyy. Tämä antaa heille ainutlaatuisen kyvyn ymmärtää ja auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia.

Kokemusasiantuntijat ovat elävä todiste siitä, että muutos on mahdollinen ja ettei menneisyys määritä tulevaisuutta. Vertaiset tarjoavat korvaamattoman ymmärryksen, tuen ja toivon lähteen niille, jotka käyvät läpi rikollisuudesta irrottautumista. He ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten uusi identiteetti ja elämä voivat rakentua vahvasta tahtotilasta ja tuen avulla.

Rikostaustaiset kokemusasiantuntijat eivät ainoastaan viitoita tietä rikollisuudesta irrottautumiseen, vaan he myös kulkevat rinnalla ja tarjoavat vertaisilleen tukea vaikeina hetkinä. Kokemusasiantuntijoiden tarinat ovat todiste siitä, että jokainen voi muuttua ja kasvaa, kunhan saa siihen mahdollisuuksia. Yhdessä voimme olla muuttamassa näitä tarinoita ja rakentamassa uusia alkuja.

Lähteet

[1] Toikko T: Asiakkaasta kokemusasiantuntijaksi. Suuntaaja 3/2012. Asumispalvelusäätiö ASPA, Helsinki 2012.

[2] Toikko T: Becoming an expert by experience: An analysis of service users’ learning process. Social Work in Mental Health 2016, 14 (3), s. 292–312.

[3] Matthies A-L: Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa. Sosiologia 2017, 54 (2), s. 149–165. The Westermarck Society r.y., Helsinki 2017.

[4] Nylund M: Varieties of Mutual support and voluntary Action: A Study on Finnish Self-Help Groups and Volunteers. The Finnish Federation for Social Welfare and Health, Helsinki 2000.

[5] Nieminen P & Lahikainen E: Vertaistuen moninaisuus. Kansalaisareenan julkaisuja 1/2021.

[6] Toikko  T: Sosiaalipalveluiden  kehityssuunnat. Tampereen  yliopisto 2012.

[7] Meriluoto T: Making experts by experience. Governmental Ethnography of Participatory Initiatives in Finnish Social Welfare Organisations. JYU Dissertations 38. Jyväskylä 2018.

[8] Jones M & Pietilä I: The citizen is stepping into a new role”: policy interpretations of patient and public involvement in Finland”. Health and Social Care in the Community, John Wiley & Sons Ltd 2017.

[9] Närhi K, Kokkonen T & Matthies AL: Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus 2014, 22 (3), s. 227–244. Sosiaalipoliittinen yhdistys ja Sosiaalityön tutkimuksen seura.

[10] Rissanen P: Toivoton tapaus? Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta. Väitöskirja. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 88/2015. Helsinki 2015.

[11] Copp JE, Giordano PC, Longmore MA & Manning WD. Desistance from crime during the transition to adulthood: The influence of parents, peers, and shifts in identity. Journal of Research in Crime and Delinquency 2020, 57 (3), s. 294–332

[12] Croux F, De Donder L, Claes B, Vandevelde S & Brosens D: Peer support as a bridge for participation in prison activities and services: A qualitative study with foreign national prisoners. Criminology & Criminal Justice 2021, s. 1–21.

[13] Scannell C: Voices of hope: Substance use peer support in a system of care. Substance Abuse: Research and Treatment 2021, 15.

[14] Jacobson N, Trojanowski L & Dewa CS: What do peer support workers do? A job description. BMC Health Services Research 2012, 12 (1), s. 205–205.

[15] Seppings C: To study the rehabilitative role of ex-prisoners/offenders as peer mentors in reintegration models – in the UK, Republic of Ireland, Sweden and USA. The Winston Churchill Memorial Trust of Australia 2015.

[16] Järveläinen E, Rantanen T & Toikko T: Meanings of a client-employee relationship in social work: clients’ perspectives on desisting from crime. (Julkaistu verkossa 23.9.2021.) Nordic Social Work Research 2023, 13 (2), s. 318–332.

[17] Farrall S & Calverley A: Understanding desistance from crime. Theoretical directions in resettlement and rehabilitation. Open University Press, Berkshire, England 2006.

[18] Nugent B & Schinkel M: The pains of desistance. Criminology & Criminal Justice 2016, 16 (5), s. 568–584. Sage Journals.

[19] McNeill F: Desistance and criminal justice in Scotland. Teoksessa: Croall H, Mooney G & Munro M (toim.): Crime, Justice and Society in Scotland, s. 212–228. Routledge 2015.

[20] Fox KJ: Desistance frameworks. Aggression and Violent Behavior 2022, 63, s. 6. Elsevier 2022.