Leppävirran Veikkolan toiminnanjohtaja: Kohtaamispaikat kuuluvat ihmisten lähelle

”Tuollaisia ne ovat, meidän ihmiset. Tällä miehellä on aina kova hoppu päästä juttelemaan”, Marjamäki-Rissanen naurahtaa.

Mies poistuu. Hän saa odottaa vielä hetken, sillä toiminnanjohtaja on vastaamassa toimittajan kysymyksiin siitä, millaista Veikkolassa on.

”Puhun aina ja kaikkialla meidän ihmisistä. En edes osaisi puhua asiakkaista.”

Tärkeintä on olla hetkessä läsnä

Toimiston ovi on harvoin kiinni, eikä koskaan lukossa. Osa Veikkolan väestä marssii koputtamatta sisään.

”On tärkeää olla läsnä ja kuunnella juuri siinä hetkessä. Pidän vain kaksi etäpäivää vuodessa silloin, kun teen keskittymistä vaativia rahoitusanomuksia. Haluan olla täällä. Olen täällä paljon enemmän kuin perheeni kanssa.”

Veikkolassa kävijöistä suurin osa on perheettömiä ja yksinäisiä ihmisiä. Kohtaamispaikasta on muodostunut heille tärkeä yhteisö. Se on heistä monelle kuin perhe.

Veikkolassa käy päivittäin noin 18–30 ihmistä. Heistä jokainen on käyttänyt liikaa päihteitä. Osa käyttää niitä yhä liikaa, osa on vähentänyt tai lopettanut niiden käytön kokonaan. Monella on päihteiden liikakäytön lisäksi myös mielenterveysongelmia. Tärkeä, yhdistävä tekijä on, etteivät päihteet kuulu Veikkolaan.

Veikkolan kävijöistä suurin osa on 60–70-vuotiaita miehiä. Säännöllisissä kävijöissä on alle kymmenen naista.

Ovi aukeaa seitsemältä aamulla

Kun Marjamäki-Rissanen aloittaa työpäivänsä aamuseitsemältä, on osa ihmisistä jo odottamassa oven takana.

Kahden viikon kesäloman jälkeen kohtaamispaikassa oli niin iloinen fiilis ja paljon väkeä, että toiminnanjohtaja nappasi siitä kuvan Veikkolan Facebook-sivuille ja kertoi postauksessaan, kuinka kivaa oli palata loman jälkeen töihin.

”Kun aloitin täällä, Veikkola aukesi kahdeksalta. Muutin ensitöikseni ajan seitsemäksi. Kävijöistä suurin osa on ikäihmisiä. He heräävät todella aikaisin. Aamun tunnit ovat pitkiä odottaa.”

Veikkola on auki maanantaista perjantaihin. Osa Veikkolan väestä käy siellä joka päivä, muutamat jopa useita kertoja päivässä. Veikkolaan ei saa tulla humalassa, ja harvoin kukaan sitä edes yrittää.

”Emme vaadi ehdotonta raittiutta, mutta tuemme sitä kaikin tavoin. Kaikki eivät luovu päihteistä, mutta vähentävät niitä, kun tulevat tänne. Meillä on paljon kivaa tekemistä selvinpäin. Tuntuu, että aiheutamme iloa ihmisille. On meillä toki moni raitistunutkin.”

Leppävirta on pieni, alle 10 000 asukkaan kunta Pohjois-Savossa. Veikkolaan liittyy ennakkoluuloja, eikä moni halua leimautua ”juoppojen paikan” asiakkaaksi. Tarvetta apuun ja tukeen kuitenkin olisi, sillä esimerkiksi kunnallisen kotihoidon asiakkaiden päihde- tai mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Leppävirralla ei ole omaa jalkautuvaa päihdetyöntekijää.

”Sekin riittää, että olemme tukena”

Marjamäki-Rissanen aloitti yhdeksän vuotta sitten Toimintayhdistys Leppälinnun toiminnanjohtajana. Hän täydentää parasta aikaa ammattitaitoaan opiskelemalla päihde- ja mielenterveystyön erikoisasiantuntijaksi.

”Innostuin opiskelemaan, koska välillä tuntuu, että keinot ovat vähissä ja työ turhauttaa. Opiskelu auttaa minua ymmärtämään entistä paremmin päihdesairautta ja hyväksymään sen, ettei aina pysty auttamaan toista pysymään erossa päihteistä. Sekin riittää, että olemme tukena. Kaikkien elämänpolku ei mene aina suunnitelmien mukaan. Olemme täällä siksi, että voisimme auttaa. ”

Työparina hänellä on toiminnanohjaaja, lähihoitaja Irina Kauhanen. Yhdistys tarjoaa lisäksi muutamia kuntouttavan työtoiminnan paikkoja Veikkolassa ja yhdistyksen kirpputorilla.

Työntekijät auttavat Veikkolan väkeä lähes missä tahansa pulmassa, neuvovat, hankkivat apua, selvittävät asioita, vievät tarvittaessa kauppaan tai lääkäriin ja ratkovat kännykkäongelmia.

Apua pankki- tai Kela -asioiden hoitamiseen tarvitaan nykyisin paljon, koska lähipalvelut ovat siirtyneet verkkopalveluiksi. Veikkolan väellä ei ole välttämättä älypuhelimia, eikä tietotaitoa käyttää verkkopalveluita.

Toiminnanjohtajan mukaan tärkeintä koko hommassa on, että vaikeistakin asioista voidaan aina puhua suoraa ja luottamuksellisesti.

”Moni sanoo, että heti helpottaa, kun saa purkautua.  Me olemme täällä, eikä meille tarvitse varata aikoja. Melkein kaikki kävijät ovat yksinäisiä. Joskus vain se, kun kuulee iloista naurua, tuntuu hyvältä. Yhteisö on tärkeä ja lisää hyvinvointia.”

Yhteisö huolehtii ihmisistään

Aidot kohtaamiset ja luottamus poikivat asioita, mitä ei voi mitata rahassa. Veikkolan väki huolehtii toisistaan ja kertoo huolensa työntekijöille.

”On tässä tullut muutama ihmishenkikin pelastettua ihan siksi, että osasimme vinkistä mennä sellaisten ihmisten luo, jotka jättivät tulematta meille. Miehet huomasivat puolestaan kerran saunassa, ettei yhdellä kaverilla ollut kaikki fyysisesti kunnossa. Veimme hänet siltä istumalta lääkäriin. Mies lähetettiin välittömästi leikkaukseen.”

Marjamäki-Rissasen työssä on parasta, kun saadaan asiat kuntoon ja ihminen raittiiksi. Notkahduksia ja pettymyksiä toki tulee, ja työ on siksi välillä raskasta. Toiminnanjohtajaa rasittaa myös yhdistyksen tiukka talous. Hän aikoi kerran jättää työnsä ja mennä muualle.

”Jäin valinnassa kakkoseksi. Silloin päätin, että jään. Eihän näitä voi jättää.”

Mitään Veikkolaa vastaavaa paikkaa ei Leppävirralla ole.

”On äärimmäisen tärkeää, että kohtaamispaikat ovat siellä, missä ihmisetkin. Voisiko joku kuvitella, että meidän ihmiset hyppäisivät päivittäin bussiin ja menisivät johonkin vastaavaan paikkaan vaikka 24 kilometrin päähän Varkauteen? Ei heillä olisi edes varaa bussilippuihin.”