Maitokaupasta ei saa rautanauloja – miten varmistetaan toimivat työllistämisen palvelut

Työelämää muuttavat väestörakenteen muutokset, kuten väestön vanheneminen ja aiempiin vuosikymmeniin verrattuna runsas maahanmuutto, sekä tekniset muutokset, kuten tekoäly ja nopeiden muutosten myötä syntyvä kohtaanto-ongelma: työntekijöillä on eri osaamista kuin mitä työnantajat tarvitsisivat.  

Avaan työllistymisen ja työllistämisen kokonaisuutta nimenomaan vaikeasti työllistyvien näkökulmasta. Vaikeasti työllistyvillä tarkoitan henkilöitä, joilla on joko työelämäosaamiseen liittyviä vajeita, esimerkiksi puuttuva tai vääränlainen koulutus, tai työelämään osallistumista haittaavia haasteita, kuten mielenterveyden ongelmia tai haitallista päihteidenkäyttöä, tai molempia, sekä osaamisen vajeita että muita haasteita. Erityisesti olen kiinnostunut heistä, joilla on molempia.  

Järjestelmä muuttuu 

Vastuu uusista työllisyyspalveluista kuuluu vuoden 2025 alusta aloittaneille 45 työllisyysalueelle. Samaan aikaan uudet hyvinvointialueet ovat vasta saamassa toimintaansa käyntiin. Vaikeasti työllistyvien näkökulmasta olisi tärkeää, että työllisyysalueet ja hyvinvointialueet pystyvät hyvään yhteistyöhön.  

Työllistämisen palikkatesti: ympyrät, kolmiot ja neliöt sopivat eri reikiin 

Ihmiset päätyvät työttömiksi eri syistä ja työllistyvät uudestaan erilaisia polkuja. Menemättä laajaan yksilölliseen ja tilannekohtaiseen vaihteluun yksinkertaistaen totean, että työllisyyspalveluiden asiakkaissa on neljä erilaista ryhmittymää, joiden rajat ovat varsin liukuvat. 

Näiden eri ryhmien erityispiirteet ja tarpeet on tärkeä tunnistaa, jos halutaan auttaa ihmisiä työelämään ja vahvistaa työllisyysastetta. Samat toimintatavat eivät sovellu kaikille: kolmion tai neliön mallisen palikan tunkeminen ympyrän malliseen reikään on resurssien tuhlaamista ja inhimillisesti kurjaa.  

Osaavat työllistyjät 

Ensimmäisen ja suurimman ryhmän muodostavat koulutetut ja osaavat henkilöt, joiden työttömyys kestää keskimäärin vain kuukausia. Kyse on normaaleista työelämän muutoksista, työpaikkojen loppumisista ja uusien avautumisesta.  

Tämä osa työllistämisen palveluista toimii verraten hyvin. Pääsääntöisesti työpaikat syntyvät yrityksiin ja organisaatioihin. Toisaalta työllistyminen on aina kahden kauppa, työn tarjoajan ja työn tekijän. Työllisyyspalvelut eivät siten voi keskittyä vain työn tekijöihin, vaan palveluiden täytyy aiempaa enemmän avautua työmarkkinoiden suuntaan. Ainakin Tampereella on alettu panostaa nimenomaan yritysyhteistyöhön.  

Vaikka tämän ensimmäisen ryhmän työllistymistä tukevien toimenpiteiden tulokset olisivat kuinka hyviä, ja toivottavasti ne pysyvät sellaisina, olisi karmea virhe päätellä, että samat toimintatavat ovat tehokkaita kaikkien työttömien kohdalla. Siitä, että ympyrän mallinen palikka menee ympyrän malliseen reikään, ei voi päätellä, että myös kolmion tai neliön mallinen palikka sujahtaa samasta reiästä sujuvasti.  

Osaamisen päivittämistä tarvitsevat   

Toisen ryhmän muodostavat henkilöt, joilla ei ole työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista.  

Osaaminen on vainut vanhentua tai, erityisesti nuorten ihmisten kohdalla, sitä ei ole ehditty hankkia. Työllistyminen ei tällöin ole suoraviivaista, mutta prosessi on verraten yksinkertainen: osaamista vahvistetaan vastaamaan työelämän tarpeita.  

Tarvitaan nykyisen ja tulevan työelämän vaatiman osaamisen tunnistamista, koulutusta ja esimerkiksi oppisopimusmahdollisuuksia.  

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta ja toimivalta, toki esimerkiksi ammatillisen koulutuksen säästöt ja useiden tutkintojen suorittamisen rajoitukset vaikeuttavat osaamisen uudistamista.  

Vielä suurempi uhka työllistymiselle syntyy usein niistä syistä, joiden takia työelämäosaaminen on jäänyt vajaaksi: miksi kouluja ei ole käyty tai osaamista päivitetty. Kyse voi olla työelämään vaikuttavista muista vaikeuksista, kuten mielenterveyden haasteista, esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ammatillinen koulutus on kyllä aloitettu, mutta sitä ei ole saatu päätöksen, koska opiskelu oli jostain syystä liian haastavaa tai kuormittavaa – eikä syy välttämättä liity opiskeltavaan sisältöön. Tällaisessa tilanteessa työtön tarvitsee vaihtoehtoisia tutkinnon suorittamisen malleja ja räätälöityä tukea.  

Kuntoutusrauhan tarvitsevat

Laajan kolmannen ryhmän muodostavat henkilöt, jotka tarvitsevat työllisyyttä tukevien toimenpiteiden lisäksi myös muuta tukea.  

Tuki voi luonteeltaan ja intensiteetiltään vaihdella, mutta yleisesti tuen voi katsoa liittyvän hyvinvointiin, terveyteen, arkeen ja toimijuuteen. Kyse voi olla laajasta mielenterveyden kirjon haasteista tai päihdeongelmista, somaattisista vaivoista tai kognitiivisista tai tunne-elämän rajoitteista.  

Yleisesti kyse on ihmisistä, joiden työllistymisedellytysten vahvistaminen ei ole vain työelämäosaamisen vahvistamista. Jos tällaista kolmion mallista palikkaa yritetään tunkea pyöreään reikään, lopputulos on epäonnistuminen.  

Kuntoutusrauha on hyvä termi kuvaamaan monen ihmisen tilannetta ja tarvetta. Jotta ihminen voi siirtyä avoimille työmarkkinoille, hänen täytyy ensin saada kuntoutua. Esimerkiksi työelämää haittaava päihteidenkäyttö pitää saada loppumaan, ahdistusoireet haltuun tai sosiaalisten tilanteiden pelko voitettua. Työmarkkinoille siirtymiseen ei riitä, että on työtön työnhakija, pitää olla myös työ- ja toimintakykyinen työnhakija. 

Olisi mukava elää maailmassa, jossa kaikki olisivat työkyisiä tai muuttuisivat sellaisiksi hallinnon käskystä tai tukia leikkaamalla. Oikeasti elämme maailmassa, jossa monet tarvitsevat tukea työkyvyn vahvistamiseen, kuntoutusrauhaa, jotta he voivat sitten myöhemmin siirtyä avoimille työmarkkinoille. Jos tätä ei ymmärretä, palikkatesti jää läpäisemättä.  

Riittääkö tuki jatkossa? 

Tällä hetkellä kuntoutumisrauhaa tarvitsevaan ryhmään kohdistuu kaksi merkittävää haastetta: 

1. Työllisyys- ja sote-palveluiden on tehtävä yhteistyötä  

Kun ihminen tarvitsee sekä työllisyys- että sote-palveluiden tukea, näiden kahden uuden järjestelmän pitäisi löytää toisensa ja tehdä yhteistyötä. Toki yhteistyön tekemiselle löytyy vahva lainsäädännöllinen velvoite, mutta lain säätämisestä ei seuraa toimivaa käytäntöä itsestään, ei ainakaan erittäin niukkojen taloudellisten resurssien aikana.  

2. Välityömarkkinat rapautuvat 

Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia työllistävät välityömarkkinat ovat saaneet rahoituksensa esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä, mutta näitä rahoja leikataan runsaasti. Lisäksi vuoden 2024 toimintansa lakanneiden valtion TE-toimistojen kautta myöntämä työllisyyspoliittinen avustus loppui myös kokonaan.  

Hätä on todellinen 

Erityisesti järjestöjen vastuulla olleet välityömarkkinat ovat säästöjen myötä vaarassa ajautua kestämättömään tilanteeseen. Vuosien aikana kehitetyt työmuodot ja prosessit ovat tarjonneet työelämäpolkuja ihmisille, joille avoimet työmarkkinat ovat liian kaukana ja jotka ovat voineet välityömarkkinatoimijoilta saada sellaista kuntoutumisen, arjen ja hyvinvoinnin tukea, jonka turvin he ovat päässeet elämässä ja työmarkkinoilla eteenpäin.  

Välityömarkkinoilla on väliä 

Toki välityömarkkinoita on voitu kritisoida heikoista tuloksista: läheskään kaikki eivät päädy avoimille työmarkkinoille ainakaan yhtä tehokkaasti kuin joissain muissa työllisyyspalveluissa.  

Arvioita tehtäessä on tärkeä huomioida asiakkaiden lähtötaso: tuloksia luonnollisesti saadaan helpommin, kun valitaan helpompi kohderyhmä. Jos työllistämisen tukea tarjotaan korkeasti koulutetuille arkensa hallitseville työttömille, tuskin on yllätys, että saadaan aikaan parempia tuloksia kuin välityömarkkinoille valikoituvan kohderyhmän kanssa.  

Vertailukohdan voi hakea lukiovertailuista: onko paras lukio todella se, joka tekee 9,8 keskiarvolla sisään tulleista laudaturin ylioppilaita, vai se, joka tekee 7,3 keskiarvolla sisään tulleista ylioppilaita. Ei kai kumpikaan ole paras, molemmat ovat tehneet oman työnsä erinomaisesti. 

Välityömarkkinoille osallistumisella on siis suuri arvo, vaikka toimenpiteet eivät johtaisi avoimille työmarkkinoille. Osallistuminen välityömarkkinoilla tehtävään työhön antaa merkityksen ja tarpeellisuuden kokemuksia, rytmiä arkeen, sosiaalisen toimintakehyksen ja itsetuntoa vahvistavia sisältöjä. Jos vaihtoehtona on kotona yksin oleminen, välityömarkkinat ovat varmasti lähes aina yksilön ja yhteiskunnan kannalta tuottava vaihtoehto, vaikka siirtymä avoimille työmarkkinoille olisi kivinen ja hidas tai jäisi kokonaan toteutumatta.  

Kun ihminen osallistuu välityömarkkinoiden toimintaan, sillä on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta sosiaali- ja terveyskulujen vähenemiseen. Sektoroituneessa ajattelussa nämä välityömarkkinoiden myönteiset vaikutukset saattavat unohtua, mutta kokonaiskuvassa niillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys – myös taloudellisesti. 

Välityömarkkinoiden rapautuminen näyttää perustuvan naiiviin käsitykseen työttömistä ja avointen työmarkkinoiden toiminnasta. Samalla välityömarkkinoista säästäminen näyttäytyy hölmöläisten peiton jatkamiselta: kun säästetään välityömarkkinoiden toiminnoista, luodaan uusia kuluja sote-palveluihin. Samalla annetaan osan työikäisestä väestöstä liukua yhä kauemmaksi avoimista työmarkkinoista neljänteen ryhmään eli väärän palvelun piirissä oleviin.  

Väärän palvelun piirissä olevat

Neljäs työttömien ryhmä ovat he, jotka ovat jo kovin kaukana avoimista työmarkkinoista ja joiden ei ole perusteltua odottaa koskaan työllistyvän. 

Työelämäosaaminen on ohutta tai auttamatta vanhentunutta, lisäksi erilaiset työkykyisyyttä alentavat tekijät vaikeuttavat työllistymistä tai tekevät siitä mahdotonta. Taustalla on vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkunut työttömyys ja ehkä useita pyrkimyksiä päästä eläkkeelle, mutta sitkeästi ja vuodesta toiseen järjestelmä edellyttää pysymistä työttömänä työnhakijana. 

Vaikea keksiä, kuka tätä järjestelyä pitää järkevänä: se on kallista, vie nykyisten työvoimapalvelujen järjestäjien eli kuntien resursseja pois perustellummista toimenpiteistä ja on inhimillisesti keljua. Koska meidän etuusjärjestelmämme on rakennettu sen varaan, että ihmisen kuuluu elättää itsensä ja perheensä ja että hänen tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä, vaihtoehtoa tälle tukitemppuilulle ei tällä hetkellä ole.  

On selvä, että ihmisiä ei saa liian kevyin perustein työntää eikä päästää eläkkeelle, mutta nykyinen järjestely ei myöskään ole toimiva eikä inhimillinen. Neliön mallinen pala ei mene kolmion malliseen reikään: tähän neljänteen ryhmään kuuluvat ihmiset eivät työllisty kolmanteen ryhmään kuuluville tarkoitetuilla työkaluilla. (Tätä neljättä ryhmää on käsitelty laajemmin TOIVOssa Jari Lindströmin ja Tapio Ollikaisen kirjoittamissa jutuissa.)  

Suomessa tarvitaan välityömarkkinastrategia  

Ehkä välityömarkkinastrategia olisi tarvittu jo aiemmin, mutta nyt työelämän, järjestelmien ja rahoitusten muuttuessa tarve on ilmeinen. Tarvitaan kirkastettu ajatus, miten vaikeasti työllistyvät ihmiset pidetään mukana työvoimassa ja miten heitä autetaan osallisuuteen ja toimijuuteen ja vähitellen avoimille työmarkkinoille.  

Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, koska välityömarkkinoilla on paljon toimivaa ja hyvää. Välityömarkkinoilla toimivien järjestöjen erityistä osaamista on ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja muutoksen tukeminen. On kehitetty työtapoja ja malleja, joiden avulla vaikeasti työllistyviä ihmisiä saadaan eteenpäin työelämäpolulla. Kyse ei ole pikavoitoista eikä täydellisistä onnistumisista, tavoitteet pitää suhteuttaa lähtötilanteisiin.  

Välityömarkkinastrategian ytimessä on ymmärrys välityömarkkinoiden tarpeesta. Jos ajatellaan, että avoimet työmarkkinat vain imevät työttömät töihin, että kaikille sopii yllä kuvatun ensimmäisen ryhmän toimintatapa, jos on vain pyöreitä palasia ja reikiä, välityömarkkinoille ei nähdä tarvetta eikä tilausta. Jos kuitenkin pystytään tunnistamaan erilaisten työttömien erilaiset profiilit ja tarpeet, järjestelmää ja sen palasia voidaan kehittää tarkoituksenmukaisesti.  

Viime kädessä myös tämä työllisyyspolitiikan linjaaminen palautuu käsitykseen ihmisestä: Ymmärrämmekö, että ihmiset, tässä tapauksessa työttömät ihmiset, ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia asioita? Joillekin vahvempi ja pitkäkestoisempi tuki on tarpeellisempaa kuin toisille, ja vain yhdenlaisia ratkaisuja tarjoava järjestelmä ei onnistu työllistämisen kattavassa edistämisessä. 

Naiivi ajatus itsestään toimivista avoimista työmarkkinoista sivuuttaa sen, millaisia ihmiset todellisuudessa ovat.  

Erilaiset palaset  

Jatkossakin tarvitaan erilaisia toimenpiteitä erilaisille ihmisille. Pitää ymmärtää, että jos kädessä on kolmion ja neliön mallisia palasia, pyöreään reikään tunkeminen ei auta.