Miltä työnhaku näyttää nuorten näkökulmasta katsottuna?

Työttömyys on ilmiö, jonka ymmärtäminen edellyttää yhteiskunnan rakenteiden ja yksilöiden elämänkohtaloiden tarkastelemista rinnakkain. Sen vuoksi työvoiman kysyntään ja työelämän vaatimustasoon liittyvät muutokset ovat nuorisotyöttömyyden tärkeitä taustatekijöitä. Tästä huolimatta julkisissa keskusteluissa huomio kiinnittyy helposti pelkästään työttömiin yksilöihin, jolloin työmarkkinoiden realiteetit jäävät huomiotta. Se johtaa helposti työttömiä syyllistäviin tulkintoihin, josta ei ole juurikaan hyötyä työttömyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa.

Työttömyyteen liittyviin ongelmiin voidaan puuttua tehokkaasti ainoastaan silloin, kun toimenpiteet ottavat huomioon työttömien elämän realiteetit. Se edellyttää työttömien elämäntilanteiden ja heidän työmarkkinoilla tekemiensä valintojen ymmärtämistä.

Työttömyys on ajankohtainen yhteiskunnallinen ongelma

Työttömyys on kääntynyt Suomessa jälleen kasvuun. Tällä hetkellä Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan Suomessa on työttömiä työnhakijoita noin 285 000 ja heistä on alle 25-vuotiaita nuoria noin 31 000. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja on vain noin 51 000. [1] Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomauttaa, että kaikki avoimet työpaikat eivät ole tilastoituina Työ- ja elinkeinoministeriön lukuihin, mutta toisaalta myöskään ihan kaikki työttömät eivät näy näissä luvuissa.

Työ- ja elinkeinoministeriön luvuista voidaan päätellä, että avoimia työpaikkoja on valtakunnallisesti huomattavasti vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita. Työllisyystilanteessa on suuria alueellisia eroja, mutta siitä huolimatta tarjolla olevista työpaikoista käydään yleensä kovaa kilpailua. Samaa työpaikkaa voi hakea kymmeniä tai joskus jopa satoja työnhakijoita.

Työpaikoista käytävä kilpailu vaikeuttaa erityisesti nuorten työllistymistä, koska heidän asemansa työmarkkinoilla on usein muita työnhakijaryhmiä heikompi. Nuorilta puuttuu usein työkokemus, jota edesauttaisi työllistymistä. Siksi taloudellisten laskusuhdanteiden aikana juuri nuorten työttömyys kohoaa kaikkein nopeimmin ja niin on käynyt myös viimeisimmän taantuman aikana [1].

Taantumasta huolimatta suurin osa suomalaisnuorista siirtyy työmarkkinoille ilman suurempia ongelmia. Silti osalle suomalaisnuorista kasautuu erilaisia työllistymiseen liittyviä riskitekijöitä, joiden seurauksena työttömyys uhkaa pitkittyä.

Havainnollistan nuorten työllistymiseen liittyviä ongelmia Sininauhaliiton keräämällä nuorten ja heidän parissaan työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten haastatteluaineistolla.[2]

Työhaluttomuutta vai työllistymisen mahdottomuutta?

Nuoria koskevaa Sininauhaliiton aineistoa [2] läpi käydessäni havaitsin, että nuoret olivat ottaneet puheeksi täysin samoja työllistymisen ja työnhaun ongelmia kuin omaa väitöskirjaani varten haastattelemani nuoret reilu kymmenen vuotta sitten [3]. Molempien aineistojen perusteella nuoret näyttävät törmäävän työnantajien rekrytointivaatimuksiin. Muutamat nuorista kertoivat, että työnantajien työpaikkailmoituksissa vaaditaan työkokemusta, jota heillä ei ole.

Yleensä ensimmäistä kertaa työmarkkinoille saapuvilla nuorilla ei ole aiempaa työkokemusta. Työkokemuksen puute voi saada aikaan työttömyyttä ylläpitävän noidankehän: töihin on vaikeaa päästä ilman työkokemusta, mutta työkokemuskaan ei kartu, koska nuori ei pääse töihin.

Nuoret kertovat haluavansa töihin ja pitävänsä palkkatyötä tärkeänä elämän sisältönä [4, 5, 6, 7], ja tämä havainto koskee myös kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria [3]. Näin ollen nuorten työttömyyttä ei voida selittää heidän puuttuvalla työhalukkuudellaan, vaan syitä siihen on etsittävä jostain muualta. Monet haastatelluista nuorista olivat hakeneet aktiivisesti töitä jossain vaiheessa elämäänsä.

Havaintojeni mukaan työnhaun tuottamat toistuvat pettymykset ja nykyajan työelämän kova vaatimustaso voivat tehdä työnhausta nuorille henkisesti raskaan sarjan epäonnistumisia. Sen vuoksi moni nuori luopuu aktiivisesta työnhausta tai ei hae töitä ollenkaan. [8, 9] Näissä tilanteissa kyse ei ole varsinaisesta työhaluttomuudesta, vaan mahdottomalta tuntuvan tilanteen aiheuttamasta passivoitumisesta.

Ajoittain julkisessa keskustelussa näkee väitteen, että matalan osaamisen työpaikat olisivat kadonneet suomalaisilta työmarkkinoilta ja sitä käytetään selittämään esimerkiksi nuorten ahdinkoa työmarkkinoilla. Tilastojen valossa tämä väite ei pidä paikkaansa, koska matalan osaamisen työpaikkojen määrä on ollut viime vuosina jopa kasvussa [10]. Sen sijaan nuorten työllistymisen esteeksi näyttävät nousevan työnantajien rekrytointivaatimukset. Rekrytointivaatimusten kasvu ilmenee muun muassa koulutusinflaationa, jolla tarkoitetaan tutkintojen työmarkkina-arvon laskua. [11]. Sen vuoksi ylikoulutetut työnhakijat syrjäyttävät työnhaussa matalammin koulutetun työvoiman.

Tutkimusten mukaan myös työelämän vaatimustaso on kohonnut. Kehityksessä on suuria eroja eri alojen välillä, mutta erityisesti työhön liittyvät oppimisvaatimukset ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä ja sen on havaittu vaikuttavan kielteisesti työssä suoriutumiseen [12]. Työelämän vaatimustason nousu tarkoittaa samalla sitä, että aiempaa pienemmät osaamiseen tai työkykyyn liittyvät ongelmat voivat muodostaa pysyviä esteitä myös nuorten työllistymiselle.

Minun mielestäni työelämän vaatimuksiin liittyviä ongelmia ei ole järkevää sälyttää kokonaan työnantajien niskaan, koska myös työnantajien on pakko sopeutua markkinatalouden muuttuviin realiteetteihin. Kovassa kilpailussa pärjääminen on yrittäjille kova haaste ja sen vaikutukset heijastuvat työelämään.

Nuorten työttömyyden pitkittyminen on monen tekijän summa

Osa nuorista ajautuu työmarkkinoiden marginaaleihin ja heidän työttömyytensä pitkittyy. Yleensä työttömyyden pitkittymisen taustalla on monimutkainen ja vaikeaselkoinen yhdistelmä osaamisen, työkokemuksen ja koulutuksen puutetta sekä työ- ja toimintakyvyn vajeita. Siksi nuorten työttömyyden pitkittyminen on yleensä monen tekijän summa ja se liittyy usein muihin syrjäytymisen riskitekijöihin. Arviolta 4–7 % suomalaisnuorista syrjäytymiseen liittyvät riskitekijät kasautuvat [13, 14, 15].

Nuorten pitkittyneen työttömyyden taustalla on usein havaittavissa ylisukupolvista huono-osaisuutta, joka ilmenee muun muassa mielenterveyden ongelmien, taloudellisten vaikeuksien, työttömyyden ja kouluttamattomuuden [14, 16, 17] siirtymisenä vanhemmilta lapsille.

Kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten lapsuuden kasvuolosuhteet ovat usein epävakaat ja turvattomat [18]. Lapsuuden kasvuolosuhteilla on merkittävä vaikutus nuorten koko loppuelämään ja se voi vaikuttaa myös heidän työllistymismahdollisuuksiinsa.

Nuorten elämään kasautuvat vastoinkäymiset ja huono-osaisuus aiheuttavat pysyviä käyttäytymismuutoksia, jotka ilmenevät muun muassa nuorten toiminnan lyhytjänteisyytenä ja impulsiivisuutena sekä taipumuksena luovuttaa helposti vastoinkäymisiä kohdatessa [3]. Sen vuoksi moni nuori tarvitsee kuntoutusta ennen kuin palkkatyöhön siirtyminen on mahdollista.

Nuorten palveluiden onnistunut ketjuttaminen edellyttää sitä, että palveluista toiseen siirtyminen tapahtuu suunnitelmallisesti. Edellisessä sitaatissa nuoren tavoitteet liittyivät alussa kuntoutumiseen, joista nuori siirtyi pikkuhiljaa kohti työllistymistä ja koulutusta. Palkkatukitöiden jälkeen kyseinen nuori oli haastattelun mukaan tehnyt keikkatöitä kokemusasiantuntijana.

Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä on suuri merkitys niin hyvässä kuin pahassa

Erilaisilla työvoimapoliittisilla toimenpiteillä voi olla suuri merkitys vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten työllistymisen edistämisessä.

Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuminen voi olla nuorelle myös riski. Kaikki nuoret eivät kuntoudu välttämättä koskaan työkykyisiksi merkittävistä tukitoimista huolimatta. Työllistämistoimenpiteet voivat päättyä keskeytykseen, mikäli nuoren jaksaminen ei riitä sen loppuun saattamiseen. Keskeytykset voivat tuottaa nuorelle uusia pettymyksiä ja joissakin tilanteissa niiden seurauksena nuori voi joutua työvoimapoliittisten sanktioiden kohteeksi. Silloin toimenpiteet eivät tue nuoren kuntoutumista tai työllistymistä, vaan ne voivat johtaa ongelmien kasautumiseen.[19]

Parhaimmillaan työvoimapoliittiset toimenpiteet voivat tarjota nuorille kasautuvia onnistumisen kokemuksia, jotka ovat hyvää vastapainoa kasautuvien vastoinkäymisten lamauttamalle mielelle [19]. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan vaatii aikaa. Sen vuoksi avoimille työmarkkinoille kuntoutuminen on usein vuosia kestävä prosessi.

Lähteet

[1] TEM 2024: Työllisyyskatsaus lokakuu 2024. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki 2024.

[2] Sininauhaliitto: Sininauhaliiton nuorten parissa työskenteleviltä järjestöiltä keväällä 2024 keräämä nuorten työllistymisen haasteita käsittelevä kirjoitusaineisto. Sininauhaliiton hallussa. Sininauhaliitto, Helsinki 2024

[3] Ylistö S: Työttömyys, nuoret ja aktivointi. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla. (Väitöskirja.) JYU Dissertations 718. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2023.

[4] Pyöriä P & Ojala S: Nuorten työasenteet puntarissa – eroaako Y sukupolvi edeltäjistään? Yhteiskuntapolitiikka 81(1), 2016, 31–42.

[5] Tuohinen R: Työlle viileä sukupolvi? Nuorten työlle antamista merkityksistä, niiden tutkimisesta ja tulkinnasta. Työpoliittinen tutkimus nro 1. Työministeriö, Helsinki 1990.

[6] Tuohinen T: Nuorten ”työeetos” – protestanttisesta etiikasta työyhteisön henkeen? Työpoliittinen aikakausikirja 53(4), 2010, 33–42.

[7] Tuppurainen S: Nuorten asenteita työtä, työn sisältöä ja koulutusta kohtaan. Työpoliittinen aikakauskirja 53(4), 2010, 14–22.

[8] Ylistö S: Why do Young People Give up Their Job Search? Nordic Journal of Working Life Studies 8(3), 2018, 27–45.

[9] Ylistö S: Pitkäaikaistyöttömien nuorten asemoituminen työttömyysturvalaissa säädettyihin velvoitteisiin. Nuorisotutkimus 40(4), 2022, 24–42.

[10] Alasalmi J, Busk H, Holappa V, Huovari J & Vaahtoniemi S: Osaajapula vai työvoimapula – Mistä avoimien työpaikkojen määrän kasvu kertoo? Akava Works. Akava, Helsinki 2022.

[11] Aro M: Koulutusekspansio ja koulutusinflaatio Suomessa vuosina 1970–2008. Yhteiskuntapolitiikka 78(3), 2013, 287–303.

[12] Mauno S, Minkkinen J & Auvinen E: Nakertaako työn intensiivisyyden lisääntyminen työssä suoriutumista ja työn merkityksellisyyttä? Vertaileva tutkimus eri ammattialoilla. Hallinnon tutkimus 38(4), 2019, 271–288.

[13] Järvinen T & Vanttaja M: Koulupudokkaiden työurat. Vuosina 1985 ja 1995 koulutuksen ja työn ulkopuolella olleiden nuorten urapolkujen vertailua. Yhteiskuntapolitiikka 78(5), 2013, 509–519.

[14] Myrskylä P: Hukassa. Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? EVA-analyysi no. 19. Elinkeinoelämän valtuuskunta, Helsinki 2012.

[15] Paananen R, Surakka A, Kainulainen S, Ristikari T & Gissler M: Nuorten aikuisten syrjäytymiseen liittyvät tekijät ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ajoittuminen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 56(2), 2019, 114–128.

[16] Vauhkonen T, Kallio J, Kauppinen T & Erola J: Intergenerational Accumulation of Social Disadvantages Across Generations in Young Adulthood. Research in Social Stratification and Mobility 48 (2017), 42–52.

[17] Leino K, Ahonen A, Hienonen N, Hiltunen J, Lintuvuori M, Lähteinen S, Lämsä J, Nissinen K, Nissinen V, Puhakka E, Pulkkinen J, Rautapuro J, Sirén M, Vainikainen M-P & Vettenranta J: PISA 18 ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 40/2019. OKM, Helsinki 2019.

[18] Husu H-M & Ylilahti M: The formation of long-term unemployed young adults’ emotional capital during childhood: a Bourdieusian approach to emotional harm. Journal of Youth Studies 23(9), 2020, 1161–1177.

[19] Ylistö S: Liukuportaat, karuselli vai kummitusjuna? Aktivointitoimenpiteiden tarkoitetut ja tarkoittamattomat seuraukset pitkäaikaistyöttömien nuorten haastattelupuheessa. Työelämäntutkimus 22(3), 2024, 316–340.