Miten syntyy turvallinen, luottavainen ja demokraattinen Suomi?

Selitys on yksinkertainen: yksilön turvallisuuden kannalta keskeisimmät tekijät, arkiset turvallisuusongelmat kuten tulipalot, ovat vähentyneet merkittävästi. Myös useimpia erilaisia rikoksia tehdään vähemmän kuin aiemmin.

Nyt emme kuitenkaan ole kiinnostuneita objektiivisesta turvallisuudesta vaan turvallisuuden kokemuksesta. Vaikka ihmiset olisivat tilastojen valossa turvassa, turvallisuuden kokemus voi syntyä vaikkapa median nostamista otsikoista ja arjen näkökulmasta varsin kaukaisista asioista.

Uhkamaisema ei välttämättä perustu tutkittuun tietoon eikä arkisisiin ympäristöihin. Ero todelliseen ja koetun turvallisuuden välillä voi olla iso. Ja nimenomaan turvallisuuden kokemus on merkityksellinen ihmisten kokeman luottamuksen ja demokratian toiminnan kannalta.

Eriytyneet turvallisuuskokemukset

On jonkin sortin trendi puhua polarisaatiosta, mutta erityisasiantuntija Sini Erholtz tyrmää tällaisen yksinkertaistetun kuvan yhteiskunnasta. Polarisaatio antaisi olettaa kaksi puolta, joihin ihmiset asettuvat, mutta todellisuus on paljon monisyisempi. Väestö jakautuu turvallisuuskokemusten suhteen voimakkaasti: sekä asenteet, arvot että käyttäytyminen ovat monenlaiset, samoin henkinen kriisinkestävyys, resilienssi.

Polarisaatio terminä on harhaanjohtava. Ennemminkin on syytä puhua väestöllisestä eriytymisestä monilla eri sektoreilla.

Selvää on, että turvallisuuskokemukset eroavat esimerkiksi eri-ikäisten, erilaisissa ympäristöissä asuvien ja erilaisista sosio-ekonomisista ryhmistä tulevien ihmisten välillä. Suomalaisten kokemasta turvallisuudesta ei kannata puhua yleistäen. Vaikka objektiivisesti turvallisuustilanne voi näyttää yhdenmukaiselta vaikkapa jollain alueella, kokemukset turvallisuudesta voivat vaihdella suuresti.

Kokemus turvallisuudesta liittyy luottamukseen

Turvallisuuden kokemuksen ja luottamuksen välillä on tilastollisesti todennettavissa oleva yhteys, ne liittyvät toisiinsa.

Koska luottamus puolestaan on demokratian perusta, turvallisuuden kokemuksen ja luottamuksen suhteella on suora vaikutus demokratiaan.

Turvallisuuden tunteen, luottamuksen ja demokratian tasapaino on tärkeä. Jos ihmiset eivät luota yhteiskunnan perusinstituutioihin, kuten koulutukseen, terveydenhoitoon ja oikeuslaitokseen, tämä alkaa nakertaa demokratiaa. Yhteiskunta perustuu jonkinlaiseen sanattomaan sopimukseen, jossa ihmiset luopuvat vapaudestaan yhteisen hyvän nimissä. Mutta jos luottamus yhteiskuntaan horjuu, miksi ajatella yhteistä hyvää – miksi ei vain ajatella itseään.

Samoin luottamuksella on pitkän aikavälin vaikutuksia vaikkapa nuorten ajatuksiin tulevasta. Jos maailma pelottaa, jos on vaikea luottaa, miksi panostaa tulevaan. Vakaan ja demokraattisen yhteiskunnan kannalta turvallisuuden, luottamuksen ja demokratian hienovarainen yhteys ja tasapaino on mitä tärkein.

Luottamus on perusta

Luottamuksella ja turvallisuuden tunteella on siis yhteys. Luottamus voi suuntautua tai olla suuntautumatta yhteiskunnan instituutioihin, kuten poliisiin ja oikeuslaitokseen, mutta luottamus on myös yleisempi ja abstraktimpi asia.

Kaikkein tärkeintä on luottamus siihen, että elämä kantaa. Jos ihmisellä ei ole tällaista perustavaa luottamusta, hänellä ei usein ole myöskään turvallisuuden tunnetta. Jos ei voi luottaa siihen, että asiat lutviutuvat, että elämä on vaivannäön ja yrittämisen arvoista ja että vaikeissa tilanteissa saa apua, elämästä tulee jatkuvaa varautumista siihen, mistä seuraava uhka yllättää.

Luottamushaasteet

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että luottamus ja tulevaisuuden näkymät säilyivät esimerkiksi vielä koronan aikana valoisina, mutta aivan viime vuosina on tapahtunut kielteinen muutos. Erholtz toteaa, että on syytä olla huolissaan luottamuksen ja turvallisuuden kokemuksen verraten nopeasta laskusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että erityisesti luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt voimakkaasti.

Erityisesti kasautunut epäluottamus on demokraattisen yhteiskunnan kannalta kipeä asia. Jos ihmisellä on paljon kielteisiä kokemuksia yhteiskunnasta, vaikkapa terveydenhuollosta ja poliisista, jos palvelu ei ole ollut riittävää eikä kohtelu asiallista, jos luottamus on toistuvasti petetty, luottamusta ja turvallisuuden tunnetta voidaan lähteä hakemaan järjestäytyneen yhteiskunnan asemasta vaikka järjestäytyneestä rikollisuudesta. Ja yhteiskunnan, turvallisuuden, luottamuksen ja demokratian kannalta on valtava ero, luottavatko ihmiset viranomaisiin, rikollisjengeihin tai väkivaltaisiin ääriliikkeisiin.

Myös oman käden oikeuteen tarttuminen voi Erholtzin mukaan olla seuraus turvallisuuden tunteen rapistumisesta ja luottamuksen menettämisestä turvallisuus- ja oikeusviranomaisiin. Heikko luottamus ei kuitenkaan tilastojen valossa automaattisesti johda jatkuvaan yhteisten normien rikkomiseen.

Luottamuksen vahvistaminen on jatkuvaa työtä

Jokainen kohtaa vaikeuksia ja niissä hetkissä luottamus arvioidaan uudella tavalla: tuleeko ihminen riittävällä tavalla nähdyksi. Aiempi luottamus ei välttämättä kanna, jos tiukan paikan tullen jää vaille tarvitsemaansa apua ja tukea.

Mutta luottamusta voidaan vahvistaa myös valamalla uskoa ja toivoa. Erholtz ehdottaa yhteiskunnalliseen keskusteluun positiivista realismia – ääntä, joka sanoo, että meissä on voimavara mennä näiden vaikeiden asioiden läpi.

Luottamusta voi vahvistaa myös asiallinen ja tutkittu tieto. Kun ihmisten tietopääomaa vahvistetaan ja asioita tarkastellaan tutkittuun tietoon perustuen, ihmisten on helpompi luottaa. Vaikka tilanne voi olla vaikea, kiihkottomasti tehty analyysi tilanteesta auttaa elämään asian kanssa. Ymmärrys on parempi kuin luulo, jäsentynyt tilannekuva rakentaa enemmän luottamusta kuin huhut ja musta tuntuu -heitot.

Kohti yhteistä näkemystä

Kun yhteiskunnallisessa keskustelussa pääsisimme puhumaan siitä, mitä pidämme hyvänä, mitä arvostamme ja mistä haluamme pitää kiinni, voisimme löytää myös enemmän yhdistäviä tekijöitä. Jos ajat ovat vaikeat, olisiko perusteltua miettiä, mitkä ovat niitä teemoja, joiden taakse voimme suurella ihmismäärällä asettua ja joita haluamme puolustaa? Luottamuksen ja demokratian näkökulmasta tuskin on fiksua jatkuvasti keskittyä jakaviin ja erottaviin tekijöihin. Olisiko aika kypsä yhteisten sävelien etsimiselle?

Suomessa on ollut varsin vahvasti jaettuna ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta ja oikeusvaltiosta, jotka rakennettiin hämmästyttävän nopeasti muutamassa vuosikymmenessä. Samassa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen prosessissa syntyi vahva luottamus sekä ihmisten välille että ihmisten ja valtion välille. Nämä luottamusluvut ovat yleisestikin Pohjoismaissa poikkeuksellisen korkeita, joten jotain on tehty oikein.

Korona-aikaan tutkimuksissa havaittiin kiinnostava tulos: pelkkä naapuruussuhde saattoi olla erittäin merkittävä ihmisen turvallisuudentunteen kannalta. Ei tarvittu viranomaisia, hyvä naapurisuhde riitti vahvistamaan luottamusta poikkeuksellisesta ja pelottavasta tilanteesta selviytymiseen. Tässä on arvokas oppi. Maailman muuttuessa yhä vaikeammin hahmotettavaksi, pelottavammaksi ja epäluotettavammaksi, ratkaisu voi löytyä läheltä.

Viime kädessä elämme paikallisesti

Arjen turvallisuus rakennetaan paikallisella tasolla arkisissa kohtaamissa, siellä missä ihminen liikkuu jokapäiväisessä elämässään. Arkiympäristöllä ja arkisilla kohtaamisilla on kaikkein suurin merkitys ihmisen turvallisuudentunteelle ja luottamukselle. Maailma voi olla sekaisin, mutta viime kädessä elämme paikallisesti. Tämä on rohkaiseva viesti luottamuksen ja turvallisuuden tunteen tutkijalle.

On nimittäin paljon helpompi vaikuttaa paikallisesti kuin koko yhteiskunnan tasolla, saati globaalisti. Tukemalla paikallisia yhteisöjä, urheiluseuroja, harrastusryhmiä, auttamisjärjestöjä ja asukastiloja, voidaan vahvistaa luottamusta. Jos ihminen tulee paikalliseksi kohdatuksi ”kaikki hoituu, elämä kantaa” -henkisesti, yhteiskunnallinen tai maailmanlaajuinen häly ja kohina eivät pääse vaurioittamaan perusluottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Paikallinen visio hyvästä arjesta ja turvallisesta yhteisöstä voi yksilölle olla valtakunnallista tai globaalia visiota tärkeämpi. Se on myös paljon helpompi toteuttaa. Paikalliset johtajat ja paikalliset yhteisöt voivat olla avaimia suomalaisen luottamuksen, turvallisuuden tunteen ja siten demokratian kannalta.

Vahvistettaessa luottamusta ja resilienssiä täytyy erityistä huomiota kiinnittää heihin, joiden voimavarat ovat ohuet – osahan selviää vaikeista tilanteista ilman toisten tarjoamaa visiota, luottamusta tai turvaa. Jotta eriytyminen ei syvene, panostusta tarvitaan nimenomaan vaikeisiin tilanteisiin päätyneiden auttamiseen. Yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoimmassa asemassa olevat jäsenet.

Ainakin yksi hyvin keskeinen ratkaisu luottamuksen, turvallisuuden ja demokratian kysymyksiin löytyy paikalliselta tasolta ja ohuen resilienssin ihmisten parista. Kun luottamusta elämän sujuvuuteen vahvistetaan paikallisesti siellä, missä sitä ei ole, ja kun ihmiselle annetaan osallisuuden, merkityksen ja kuulumisen kokemuksia omassa arkiympäristössä, tehdään ehkä kaikkein vaikuttavinta demokratiatyötä. Arjen turvallisuuden vankistaminen vahvistaa samalla myös henkistä kriisinkestävyyttämme sitten, kun sitä todella tarvitaan.