Olen töissä

Toimintaympäristönä kohtaamispaikka oli tutkijalle aivan uusi, mutta työtapa vuosien ajalta tuttu: hän oli havainnoinut ympäristöään ja jututtanut ja haastatellut kohtaamispaikan asiakkaita, vapaaehtoisia ja työntekijää. Ihmiset olivat jo alkaneet tulla tutuiksi.

Myös puhelimeensa vastanneen miehen, asiakkaan, tutkija oli nähnyt useamman kerran. Asiakkaan, joka olemukseltaan sopi hänen etukäteismielikuvaansa tällaisen kohtaamispaikan kävijästä: elämää nähnyt ja tarpeettoman paljon päihteitä käyttänyt keski-ikäinen mies, joka läheisessä moottoritien kuppilassa herättäisi keskiluokkaisissa lapsiperheissä pienen närkästyksen ihan vain olemassaolollaan.

Tämä asiakasmies, joka vastasi puhelimeen, sanoi olevansa töissä!

Tutkija oppi tuossa kohtaamispaikassa jotain aivan uutta paitsi paikasta myös työstä. Tuon miehen työ ei ehkä ollut tuottavinta sanan perinteisessä merkityksessä. Mutta se tuotti tuossa tilanteessa kaikkein tärkeimmän: hän sanoi kavereilleen, ettei hän voi lähteä heidän kanssaan tissuttelemaan, koska hän on nyt töissä.

Työ ei ole vain työtä. Yksilön näkökulmasta työ on identiteetti, arjen rytmi, merkityksellisyys ja suoja toimettomuutta vastaan. Työ tai sen puute määrittää ihmisen, hänen roolinsa ja arkensa. On eri asia olla kohtaamispaikassa töissä kuin olla siellä asiakkaana. Ja on eri asia olla siellä asiakkaana, jos voi tietää, että jonain päivänä voi olla siellä töissä.

Tässä työkeskeisessä maailmassa on valtavan iso asia kuulua työssä käyviin tai ainakin nähdä kuulumisen mahdollisuus. Kaiken työn ei tarvitse tarkoittaa ammatillisista lähtökohdista tehtyä täysipäiväistä tuottavaa palkkatyötä. Työn, käsityksen työstä ja työelämän pitää joustaa, ei vain työntekijöiden.

Työ on monin tavoin tuottavaa. Yhteiskunnan näkökulmasta kaikki työ tuottaa säästöjä, kun työtä tekevä ihminen ei ole tekemässä itselleen, läheisilleen ja ympäristölleen haitallisia asioita. Työ on erittäin vaikuttavaa ja kustannustehokasta sosiaali- ja päihdepolitiikkaa.

Hallinnon sektoroituneisuus ei saa estää näkemästä työllisyyden ja esimerkiksi sote-toimialan yhteyttä: pieni ja typerä säästö yhdessä paikassa on kallis kustannus toisessa. Mitä useampi on jossain laillisessa roolissa tekemässä töitä, sitä harvempi on sote-palveluiden tai poliisin tai vankilan asiakas. Tuetusta työstä maksettu korvaus on naurettavan pieni verrattuna vaihtoehtoisiin sote- tai rikosseuraamuskustannuksiin.

On älyttömän naiivia ja typerää ajatella, että avoimien työmarkkinoiden täysipäiväiset työt olisivat ratkaisu kaikille tai kaikkeen. Työ ei ole koskaan joko tai -juttu eli olet joko täysin tai et ollenkaan töissä. On fiksua, inhimillistä ja tuottavaa tunnistaa ja tunnustaa erilaiset työn tekemisen tavat ja osaamiset ja pitää mahdollisimman moni osana työn tekemistä. Tarvitaan hyvin resursoitua kuntouttavaa työtoimintaa, palkkatukea, työkokeilua – erilaisia tapoja tehdä merkityksellisiä asioita, olla töissä.

Ulkonäkö voi pettää, samoin käsitys työstä. Mitä useampi sanoo päihdekavereilleen puhelimeen, ettei nyt ehdi, koska on töissä, sen parempi. Politiikan täytyy antaa tällaisille vastauksille mahdollisuus.