Rahapelaamisen keskiolut ja heroiini

Rahapelaaminen keskittyy, vielä vahvemmin kuin esimerkiksi alkoholikulutus, tämä on tiedetty ainakin vuonna 2003 aloitetuista säännöllisistä väestökyselyistä alkaen. Keskittyminen tarkoittaa sitä, että vaikka monet pelaavat, suuret pelaamisen määrät keskittyvät varsin pienellä joukolle pelaajia. Tämä pieni joukko tuottaa valtaosan niin sanotuista rahapelituotoista, ja heille keskittyvät lähes kaikki pelaamisen ongelmat.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) keväällä 2023 julkaisemien lukujen valossa laaja Veikkauksen pelejä pelaava lottokansa pelaa vuodessa keskimäärin muutamia satasia mutta netissä nopeatempoisia kasino- ja vedonlyöntipelejä Veikkauksen ulkopuolella pelaava pieni vähemmistö pelaa keskimäärin toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa. Vähän pelaava massa ja paljon pelaava vähemmistö muodostavat kaksi rahapelaamisen kannalta keskeistä ryhmää, ja näiden kahden ryhmän pelaamat vuotuiset rahamäärät ovat häkellyttävän lähellä toisiaan. Pieni vähemmistö pelaa haitallisia pelejä lähes yhtä suurella rahasummalla kuin suuri enemmistö pelaa paljon harmittomampia pelejä.

Tilanne on ja ei ole uusi. Pitkässä katsannossa uutta on ongelmallisen pelaamisen entistä vahvempi siirtyminen nettiin ja Veikkauksen ulkopuolelle, tosin siirtymä on tapahtunut pitkän ajan kuluessa eikä siinä mielessä ole enää uusi. Mutta tilanne on hyvin perinteinen sen suhteen, että meillä on jollain hämmentävällä tavalla aina puhuttu ”rahapeleistä” yhtenä kokonaisuutena, joka kattaa kaiken lotosta kasinopeleihin ja raaputusarvoista vedonlyöntiin. Tällöin KKV:n tuoreet havainnot vain jatkavat aiempaa linjaa, jossa todetaan, että ”rahapelaaminen” keskittyy vahvasti.

Meidän on opittava monisyisempi terminologia puhuessamme ”rahapeleistä”. Päihdekeskustelussa osaamme kyllä erottaa heroiinin keskioluesta ja tehdä päätöksiä siitä, kumpaa myydään maitokaupassa. Mutta rahapelien suhteen erottelua rahapeliautomaatin ja loton välillä ei ole tehty. Väljä rahapelikäsite kattaa aivan liian erilaisia tuotteita ja hämärtää keskustelua, markkinointia ja – mikä tietysti traagisinta – rahapelejä pelaamaan ryhtyvien nuorten käsitystä siitä, mikä on vähemmän ja mikä enemmän haitallista.

Tarvitsemme ehdottomasti lainsäädäntöä, jonka velvoittamana uhkapelien tarjontaa ja saatavuutta säädellään sen perusteella, miten vaarallisia pelit ovat. Näin tarjonta ja saatavuus sekä niiden rajoitukset tarjoavat potentiaaliselle pelaajalle selkeän tiedon siitä, kuinka haitallisesta pelistä on kyse.

Kun on vuosikymmeniä hoettu, että suomalainen voittaa aina eikä ole tehty eroa sen suhteen, millaisesta pelistä on kyse, on ainakin vuosia hoettava, että uhkapeleissä kukaan ei voita eikä niitä kannata pelata. Nopearytmiset ja koukuttavat uhkapelit, pelikentän heroiinit, pitää oppia erottamaan pelikentän keskioluista.