Riskinä huumeiden käytön rangaistavuuden poistossa on niiden normalisointi

Anne Babb – Teksti Emilia Lehikoinen – Piirroskuvat 4.10.2024

Huumeet ovat aina haitallisia. Tavoitteena pitäisi olla mahdollistaa jokaiselle sellainen elämä, että huumeita ei tarvitsisi käyttää.

Ennaltaehkäisyyn pitää kiinnittää enemmän huomiota. World Drug Report[1] vuosittain osoittaa, että huumeet ovat aina haitallisia, ovat ne sitten laillisia, laittomia tai dekriminalisoituja. Suurimmat haitat, eli kuolemat, kognitiiviset vaikeudet, riippuvuus ja mielenterveyden ongelmat, ovat aina olemassa, kun huumeita käytetään.

International Narcotics Control Board[2] toteaa raportissaan, että Internetin kautta lisääntynyt huumeiden saatavuus on vaikeuttanut viranomaisten valvontatoimia, mikä on osaltaan edistänyt huumeiden käytön leviämistä ja normalisoitumista. Lisäksi sosiaalisen median kanavat ja muut nettialustat lisäävät huumeiden saatavuutta, mikä voi johtaa niiden normalisoitumiseen ja laajempaan käyttöön.

Piirroshahmo puhuu huolestuneena puhelimessa. Toisessa kädessä on kännykkä ja toinen käsi haroo hiuksia.

Miten ehkäistään huumeiden käyttöä?

Ennaltaehkäisyä kohdistetaan väestötasolla kaikille ihmisille, mutta ennaltaehkäisyä kohdennetaan myös riskiryhmille ja niille, joilla on jo ongelmia. Suomessa ja monessa muussa maassa on epäonnistuttu etenkin riskiryhmien ennaltaehkäisyssä, koska käyttäjiä ja kuolemia on niin paljon.

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 12 keinoa ehkäistä huumekuolemia on tärkeä avaus toimenpiteiden kehittämiselle.[3] Jokainen käyttäjä ansaitsee mahdollisuuden saada apua, mutta onko käytön rangaistavuuden poisto oikea ratkaisu ja mitä sen pitäisi sisältää, jottei huumeiden käyttöä normalisoida ja hyväksytä terveellisenä elämäntapana?

Huumeiden normalisoitumisen myötä käyttö lisääntyy, minkä seurauksena haitat lisääntyvät ja ennaltaehkäisyä voidaan kyseenalaistaa, koska käyttöä ei rangaista. Tästä keskustelevat paljon etenkin Pohjoismaisen huumelainsäädännön kehittäjät.[4]

Muuttuvatko asenteet globaalisti?

Sosiaalipedagogi Staffan Hübinette[5] muistuttaa, että markkinoinnin ja tuotteiden laajemman saatavuuden myötä normalisointi kiihtyy. Kannabiksen ja muiden huumeiden dekriminalisoineet tai laillistaneet maat vaikuttavat globaaliin asennemuutokseen. Internet-näkyvyys normalisoi tuotteita ja trendejä, ja normalisoinnin myötä ennaltaehkäisy ja ongelmiin puuttuminen vaikeutuu.

Asenteiden muuttuessa voi käydä niin, että käytön ehkäisemisen, rajoittamisen ja vähentämisen tavoite korvataan pelkällä haittojen vähentämisellä. World Drug Report[1] nostaa esiin hoitoon pääsyn epätasa-arvoisuuden ja vaikeuden. Jos käyttö ei ole rangaistavaa, pitäisi tavoite siis olla, että käytöstä on silti aina seuraamuksia, jotka tukisivat ihmistä ja myös antaisivat hänelle mahdollisuuden valita päihdehoito. Tuen antamisen ja hoitopolun tarjoamisen olisi oltava mahdollista, eikä vain keskittyä vähentämään haittoja.

Mahdollisuus elää ilman huumeita

Suomessa toivoisin innovatiivisia ratkaisuja, sillä palvelurakenteet mahdollistavat ihmisen asettamisen tuen keskipisteeseen. Näen dekriminalisoinnin haasteeksi sen, miten kehitetään selkeät toimintatavat. Jos huumeiden käytöstä ei seuraa rangaistusta, pitää myös poliiseille, opettajille, sosiaalityöntekijöille ja työnantajille laittaa täysin uudenlaiset valtuudet silti puuttua myös huumeiden käyttöön ja hallussapitoon.

Mielestäni kaikella huumeiden käytöllä pitää aina olla seuraamuksia. International Narcotics Control Board kannustaa kansainväliseen keskusteluun ratkaisujen löytämiseksi.[2]

Itse pohdin Suomen nuorten kohdalla juuri digitaalisuuden vaikutusta huumeiden saatavuuden lisääntymisessä ja huumeiden normalisoitumisessa. Digimaailman kommunikointi pysyy pitkään salassa, jos kaikki tapahtuu netin kautta. Kuinka löydämme sen paikan ja kohdan, jossa pysäyttää nuoren huumeiden käyttö ennen kuin on liian myöhäistä?

Siksi uskon, että jos ihmisellä on huumeita hallussaan, ne pitäisi edelleen ottaa häneltä pois, ja jokaisen pitäisi saada tukea ja apua tilanteeseen kuuluvalla tavalla. Tarvitsemme puheeksiottoa ja puuttumista, joiden seurauksena pitäisi olla mahdollisuus elää ilman huumeita.

Huumausainepolitiikka voi perustua vain tosiasioiden tunnistamiseen, tutkittuun tietoon ja haluun auttaa vaikeuksiin joutuneita ihmisiä

Huumeiden käyttö, huumausaineiden laiton kauppa ja huumeiden käytöstä aiheutuvat haitat, myös kuolemat, lisääntyvät myös Suomessa. Pään pensaaseen laittamisen politiikka ei toimi: huumeiden aiheuttamaa pahaa ei saada kuriin lisäämällä huumekaupan valvontaa ja rangaistuksia.

Suomessa on käyty 2020-luvulla lisääntyvää keskustelua huumausainepolitiikasta. Valitettavasti keskustelu rajoittuu alan tutkijoihin ja toimijoihin, poliitikot eivät ole uskaltautuneet keskusteluun mukaan.

THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kirjoittaa, miksi huumeiden käytön dekriminalisointi olisi perusteltu uudistus suomalaiseen huumepolitiikkaan. International Blue Crossin pääsihteeri Anne Babb kommentoi tekstiä arvioimalla, mitä haasteita dekriminalisointiin liittyy ja miten varmistetaan, että keskitytään ihmisen oikeuteen elää elämänsä ilman huumeita.

Pitkätukkainen nainen, jolla on korkeat poskipäät ja yllään anorakki. Taustalla on lautaseinää.

Anne Babb

Kirjoittaja on International Blue Crossin (IBC) pääsihteeri, jolla on kokemusta opiaattiriippuvaisten tukemisesta ja päihdepalveluiden johtamisesta. Nykyisessä roolissaan hän tarkastelee päihdeasioita IBC:n 37 jäsenmaan näkökulmista. Annen voimanlähde on kotimetsän marja- ja sienimaastot.