Sosiaaliturva ei toimi niille, jotka pärjäävät huonoimmin

Vantaan Illusia on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa esimerkiksi asunnottomat, asunnottomuusuhan alla elävät sekä aktiivisesti päihteitä käyttävät täysi-ikäiset ihmiset saavat ravintoa, tukea ja vaikkapa peseytymismahdollisuuden. 

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on tullut paikan päälle juttelemaan ihmisten kanssa. Osaa ihmisistä selvästi ujostuttaa. 

Sohvaryhmän ääreen kahvittelemaan saapuu pariskunta, jolla on paljon puhuttavaa siitä, miten vähäosaisilla menee. Mies päivittelee nykypäivää. 

“Tännekin tulee enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka ovat olleet monta päivää syömättä. Ruokaa tarvittaisiin lisää, että riittäisi kaikille. Ja tällaisia paikkoja tarvittaisiin paljon enemmän.”

Ongelmien kasaantuessa sosiaaliturva sakkaa

Sohvaryhmällä istuvan pariskunnan mies mainitsee käyttäneensä neljäkymmentäneljä vuotta huumausaineita. Vankilassa on vierähtänyt kaksikymmentäneljä vuotta. Rouva kertoo raitistuneensa vuosi sitten, hänen terveytensä on kuitenkin kärsinyt elämän kolhuista. Raittius on muuttanut kaiken, mutta elämä potkii edelleen vastaan. Kuviot ovat monimutkaiset, esimerkiksi tytärtä nainen saa tavata vain lastenvalvojan läsnä ollessa.

”Olen vielä edunvalvonnassakin. Haluaisin kuitenkin vaikuttaa omiin asioihini nyt kun siihen paremmin pystyn.”

Nainen saa edunvalvojalta elämiseen rahaa 70 euroa viikossa. Miehellä on pieni eläke. Asumistukea pariskunta saa yhteensä 160 euroa. Vuokra on kuitenkin melko iso. Menoja lisää naisen nuorena otettu velka, jonka lyhennykset on hoidettava, sekä kolossaalinen lääkärinlasku.

Toimeentulotukea pariskunta on yrittänyt hakea, mutta jostain syystä sitä ei ole myönnetty. Nainen epäilee, että hänen edunvalvontansa estää sen. Lisäksi toimeentulotukeen ei huomioida velan lyhennyksiä.

Heikki Hiilamon mielestä iso ongelma sosiaaliturvan suhteen on, että se ei toimi heille, joilla ongelmia on paljon.

“Sosiaaliturvajärjestelmä on tehty niin, että se toimii, kun on vaikkapa pienet tulot. Kun taas on monia yhtäaikaisia ongelmia, esimerkiksi sairautta, riippuvuuksia, perheongelmia ja velkaantuneisuutta, järjestelmä ei enää selviäkään”, professori toteaa.

Oikeus toimeentuloon 

Perustuslaissa todetaan, kuinka jokaiselle ihmiselle pitää turvata ihmisarvoisen elämän edellyttämä toimeentulo ja huolenpito. Mikä sitten on riittävää, se ratkaistaan tapauskohtaisesti.

“Ongelma on, että lainsäädännössä on hyvin vähän sellaisia tulonsiirtoja ja palveluita, joihin ihmisellä on automaattisesti oikeus. Esimerkiksi asumistuki, toimeentulotuki tai vaikkapa takuueläke on mainittu lainsäädännössä, mutta niiden myöntäminen ihmiselle perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan”, Hiilamo toteaa.

Pariskunnan mies kertoo soittaneensa alueen sosiaalipalveluun ja ihmetelleensä, kuinka voi olla niin, että ihmiset jätetään ilman ruokaa. Hän on vedonnut myös lakiin. 

“Sosiaalihoitajan palvelu on mielestäni liukuhihnatavaraa. Tulee tunne, että ollaanko me ihmisiä lainkaan. Kun näin olisikin vain yhden kerran, mutta kun tämä toistuu, alkaa vaikuttaa jo tahalliselta toiminnalta.”

Hiilamo kysyy pariskunnalta, ovatko he olleet yhteydessä Vantaan sosiaaliasiavastaavaan.

“Tein oikeusasiamiehelle valituksen. Päätöksenä tuli, että korvausasian voi lopettaa”, mies sanoo.

Professori kertoo, että sosiaaliasiavastaava on taho, joka tukee, jos kokee, että ei ole saanut palvelua, johon olisi oikeutettu. Sosiaaliasiavastaava esimerkiksi neuvoo, kuinka päätökseen kohdistuvan valituksen voi tehdä oikein.

Osaamisen puute aiheuttaa eriarvoista kohtelua 

Jos joskus ennen muinoin oli onni päästä asioimaan tutulle sosiaalityöntekijälle, nyt tuen hakija kommunikoi usein tietokoneen kanssa. Ja jos pääsee tapaamaan sosiaalityöntekijää, hän ei välttämättä tunne omaa asiaa lainkaan. Voiko silloin luottaa tasapuoliseen kohteluun?

Heikki Hiilamo uskoo, että sosiaalityöntekijällä voi olla vaikeuksia hahmottaa yksittäisen ihmisen kokonaisuutta silloin, kun ongelmia on paljon. 

“Kun puhutaan aikuissosiaalityöstä, kirjo ja kenttä ovat hyvin laajat aina perheiden asioista asunnottomuuteen. Sosiaalityöntekijän tieto esimerkiksi asunnottomuusasioista ei ole välttämättä kovin suuri. Vastuutahojen eli kunnan, Kelan ja hyvinvointialueen sekä työntekijöiden vaihtumiset ja jatkuvat uudistukset heikentävät mahdollisuuksia asiakkaiden kohtaamiseen”, Hiilamo toteaa. 

Kahvitteluhetkeen osallistunut nainen on vakuuttunut siitä, että myös pärstäkerroin vaikuttaa, kun päihdetaustainen ihminen on sosiaalitoimen asiakkaana. Hiilamo myöntää, että näin voi olla. Myös määrärahoilla on hänen mukaansa iso osuus. Ne kun määräävät rajat siihen, millaista apua sosiaalityöntekijä voi tarjota. Hiilamon mielestä laissa määritellään nyt palveluja, johon rahat eivät aina riitä.

“Esimerkiksi omaishoitosopimuksien suhteen olen huomannut, että kaikkia ei kohdella samalla tavalla. Sopimuksia tehdään sen mukaan, kuinka paljon budjettia on myönnetty. Loppuvuodesta, kun rahat on käytetty, sopimuksia ei tehdä, vaikka kriteerit täyttyisivät.”

Elämään kysytään voimavaroja ja taitoja

Jos ihmisen voimavarat menevät pelkästään päivittäiseen selviytymiseen, siihen mistä saa ruokaa ja nukkumispaikan, saattaa lisävaikeuksissa tuntea halua luovuttaa sen sijaan, että lähtisi tappelemaan oikeuksistaan. Elämän perusasiatkin tuottavat monille vaikeuksia. 

“Minä ainakin kaipaisin sitä, että sosiaalityöntekijä kertoisi, miten nämä vähät rahat saisi riittämään koko kuukauden”, pariskunnan rouva toteaa. 

Hiilamo myöntää, että rahankäyttöön tarvitaan henkilökohtaisen budjetin osaamista.

Yhteiskunta on myös siirtynyt täydellisen tietotekniseen aikaan. Ihmisellä, joka on aikoinaan syrjäytynyt, ei välttämättä ole tietoteknisiä taitoja. Pariskunnan nainen kertoo omaavansa koulutuksen, mutta “sillä ei tee mitään, kun ei osaa käyttää tietokonetta”.

Kahvikupin äärelle Illusiassa on tullut myös 40-vuotias mies, joka kertoo, että hänellä on paitsi mahdollisen työllistymisen myös erilaisten hakemusten kanssa tietoteknisiä ongelmia.

“Minulla ei ole tietokonetta eikä älypuhelinta eikä sen puoleen hirveästi osaamista, joten työttömyyspäiväraha- ja toimeentulohakemuksissa menee aina jotain pieleen. Hakemuksiin on vaikea keskittyä, kun on ylivilkkautta.” 

Mies kertoo, että on päässyt Kelassa virkailijan kanssa selvittelemään asioita. Hän on kertonut tarvitsevansa rahaa myös 8-vuotiasta poikaansa varten, joka on viikonloppuisin hänen luonaan. Ylimääräistä rahaa hän ei ole pyynnöistä huolimatta saanut. Toimeentulotuesta turvataan alaikäisten lasten mahdollisuutta tavata toista vanhempaansa. Tukea myönnetään ruokaan ja matkakustannuksiin. 

“Haluaisin antaa kuitenkin pojalle yhteisinä viikonloppuina muutakin kuin köyhyyttä”, mies toteaa.

Hiilamo mainitsee kahvitteluhetken lopuksi, kuinka monista ongelmista kärsivät ihmiset ovat usein todellisia pärjääjiä.

”He suunnistavat parhaansa mukaan tukiviidakossa etsien eri ongelmiin apua eri paikoista. Toimiva sosiaaliturva tarkoittaisi sitä, että apua olisi helpommin saatavilla yhdestä paikasta.”