”Tee hyvää, ole hyvä”

Kun makasin leikkauspöydällä, en halunnut tehdä hyvää, vaan luotin siihen, että kirurgit tekevät hyvää ja minusta tulee hyvä. Mutta kirurgia ei ole malli kaikelle sote-toiminnalle. Kansalainen – potilas, asiakas – ei voi aina maata pöydällä objektina ja luottaa siihen, että ammattilaiset subjekteina hoitavat ongelmat. Mitä kokonaisvaltaisemmasta ja mitä enemmän ihmisen itseymmärrystä koskettavasta ongelmasta on kyse, sitä vahvempaa subjektiuutta ongelman ratkaisemiseen tarvitaan.

Sosiaalipuoli, ainakin päihdetyö, on aina tiennyt tämän: viisaus ei asu vain auttajissa vaan myös ja ennen kaikkea autettavassa. Tämä ymmärrys on kuitenkin vain lähtökohta ”tee hyvää, ole hyvä” ‑ajatteluun. Tarvitaan pitkä ja rohkea askel, että ihmistä muuttavasta asiakaslähtöisestä puheesta päästään ihmistä muuttavaan hyvän tekemiseen. Käytännön työssä tämä tarkoittaa sitä, että ei yritetä puhua ihmistä hyväksi, jotta hän voisi toimia hyvin, elää hyvää elämää. Yleisyydestään huolimatta yritys ”puhe ensin, teot sitten” ‑tyyppinen ajattelu saattaa olla väärä lähtökohta.

Kun sote-uudistuksen yhteydessä esiintyy puhetta järjestöjen aseman turvaamisesta, kyse on ymmärtääkseni juuri tästä: Järjestöjen erityinen vahvuus ei ole vain asiakaslähtöisyydessä – tätähän kaikki korostavat – eikä asiakkaan subjektiuuden korostamisessa – tämähän on kaiken hyvän sosiaalityön lähtökohta. Järjestöerityisyys, jota sote-uudistuksessa pitää vaalia, on kyky ja uskallus tarjota mahdollisuuksia tehdä hyvää, vaikka ei koe itseään hyväksi.

Monet järjestöt toteuttavat, todennäköisesti täysin tuntematta Aristotelesta tai modernin psykologian tutkimustuloksia, ”tee hyvää, ole hyvä” ‑periaatetta. Ja ihme on tapahtunut: Kun ihminen on saanut tehdä hyviä asioita – edistää päiväkeskuksen toimintaa, jakaa ruokaa tarvitseville, tehdä vapaaehtoistyötä asumisyksikössä – hänen käsityksensä itsestään on muuttunut. Ja kun hän ei toiminnan tasolla enää ole vain epäonnistunut alkoholisti vaan lähimmäisiään auttava yhteisön tärkeä jäsen, hän voi olla sitä myös ajatuksen tasolla. Näin syntynyt uusi ymmärrys itsestä on kaiken kestävän toipumisen ja elämänmuutoksen ydin.

Sote-uudistajat, turvatkaa jatkossakin huonoksi itsensä kokevien ihmisten oikeus tehdä hyvää ja kokea siten itsensä hyväksi. Jos tähän on olemassa parempia keinoja kuin nykyiset järjestöjen toimintakäytännöt, ottakaa ne käyttöön. Jos ei ole, älkää tuhotko nykyistä hyvää vaan luokaa sille entistä enemmän mahdollisuuksia. Sote-päättäjät, älkää tehkö ihmisestä objektia, älkää luottako liikaa puheen muuttavaan voimaan!