Artikkeli

|

Luottamus

Turvaa, välittämistä ja yhdenvertaisuutta kohtaamispaikasta

Henrietta Grönlund – Teksti Joni Hokkanen – Teksti Emilia Lehikoinen – Piirroskuvat

Päiväkeskukset ja muut matalan kynnyksen kohtaamispaikat tarjoavat avoimen, fyysisen tilan, jossa voi viettää aikaa, tavata muita ihmisiä, juoda kahvia ja osallistua erilaiseen toimintaan. Kohtaamispaikoissa voi yleensä myös saada vertaistukea, käyttää tietokonetta, ruokailla sekä saada apua arkisiin asioihin. Osa kohtaamispaikoista sallii myös päihtyneenä asioinnin.

Päiväkeskuksissa apua saa myös lakisääteisten, mutta vaikeasti saavutettavien palvelujen ja tukien saamiseen. Nämä asiat ovat elintärkeitä monille päiväkeskusten kävijöille, mutta yhtä tärkeitä ovat mahdollisuudet osallistumiseen, muiden ihmisten kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja yhteisyyden kokemiseen. Ne ovat inhimillisiä, psykologisia perustarpeita ja hyvinvoinnin sekä mielekkään, arvokkaan ja ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, joiden puutteella on vakavia seurauksia niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Yksinäisyys, ulkopuolelle jääminen ja eristäytyminen muista ihmisistä lisäävät sairastavuutta ja pahoinvointia ja vertautuvat kokemuksellisesti fyysiseen kipuun.

Kokonaisvaltainen kohtaaminen ja nähdyksi tuleminen myös muuna kuin päihteitä käyttävänä ihmisenä on usein edellytys mahdollisuudelle toipua päihdeongelmasta.

Kohtaamispaikat tuottavat toimintaa, jonka kävijät arvioivat itselleen todella merkitykselliseksi. Kohtaamispaikkojen toiminta kykenee kannattelemaan ihmisiä, jotka ovat vaikeissa elämäntilanteissa ja joilla on korkeat kynnykset muihin yhteiskunnan palveluihin, yhteisöihin ja ihmissuhteisiin.

Piirroskuva, jossa kaksi henkilöä katselee arasti toisiaan. Taustalla on vanha sohva, jalkalamppu, huonekasvi ja seinällä taulu.

Kohtaamispaikat vastaavat perustarpeisiin, joihin muu palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan

Muu yhteiskunta ja palvelujärjestelmä eivät ole onnistuneet tuottamaan sellaista tukea, jota kohtaamispaikat, niiden työntekijät ja vapaaehtoiset sekä niissä asioivat ihmiset itselleen ja toisilleen mahdollistavat.

Kohtaamispaikkojen toiminnan inhimillinen ja yhteiskunnallinen merkitys on tarpeen tiedostaa nykyistä paremmin. Ihmisten kokemuksia kohtaamispaikoista ja kokemusten ja toiminnan hyvinvointivaikutuksia on seurattava, ymmärrettävä ja tuotava esiin nykyistä enemmän. Yhteisöllinen, kohtaava toiminta on turvattava haavoittuvissa tilanteissa olevien ihmisten palveluja rahoittavissa ja kehittävissä tahoissa kuten hyvinvointialueilla.

Kohtaamispaikka tarjoaa turvaa, välittämistä ja yhdenvertaisuutta

Suuri osa kohtaamispaikkojen kävijöistä hakeutuu niihin viettääkseen aikaa muiden seurassa ja kohdatakseen toisia ihmisiä.

Miten ihmiset kokevat kohtaamiset ja sosiaalisuuden?

Me kysyimme kohtaamispaikkakävijöiltä kokemuksia siitä, miten osallisuus toteutuu. Kysymykset käsittelivät osallisuutta kahdella ulottuvuudella: toimijuutena ja välittämisenä.

Ihmisillä on lähtökohtainen tarve kokea toimijuutta

Ihmisen kokemukset toimijuudesta ovat yhteydessä hyvinvointiin. Haluamme ihmisinä kokea kyvykkyyttä ja pätevyyttä sekä voida vaikuttaa ja saavuttaa arvostettuja asioita toiminnallamme. Kokemuksia toimijuudesta on vähemmän niillä, jotka käyttävät päihteitä usein, kuin niillä, jotka käyttävät päihteitä harvoin.

Esitimme kohtaamispaikkakävijöille väittämiä, jotka koskevat osallisuuden toimijuusulottuvuutta. Väittämät liittyivät kokemuksiin siitä, että kävijä on

  • tuntenut itseluottamuksensa kohentuneen
  • saanut merkityksellistä tekemistä
  • oppinut uusia taitoja
  • kokenut itsensä tärkeäksi tai tarpeelliseksi
  • voinut vaikuttaa itseään koskeviin asioihin sekä
  • on saanut auttaa muita.

Vastanneista 72 prosenttia oli vähintään osin samaa mieltä näiden väittämien kanssa.

Piirroshahmolla on hieman yllättynyt ilme.

Tarvitsemme kokemuksia siitä, että voimme välittää muista ja olla heille hyödyksi

Tarvetta hyvän tekemiseen on jopa esitetty yhdeksi psykologiseksi perustarpeeksi [1]. Päihteitä usein käyttävillä resurssit muiden auttamiseen, vaikuttamiseen tai oppimiseen voivat olla huonot etenkin, jos päihteiden käyttö värittää koko elämää. Kyse voi osin olla myös päihteiden käyttöön liittyvästä huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyyden tunteista tai erilaisesta tavasta sanoittaa asioita, vaikka tosiasiassa olisikin kohtaamispaikassa auttanut muita tai vaikuttanut omiin asioihinsa.

Välittämistä kuvaavia kokemuksia on pidetty inhimillisinä perustarpeina, jotka ovat yhteydessä hyvinvointiin [2].

Ihmiset tarvitsevat mahdollisuuksia liittyä toisiin ihmisiin, kokea yhteisyyttä ja välittämistä. Jos näitä kokemuksia on pitkään ollut vaikeaa tai mahdotonta saavuttaa, hyvinvointi kärsii.

Jos liittyminen muihin ihmisiin ei ole mahdollista, ihminen voi lannistua, kääntyä sisäänpäin tai turvautua haitallisiin korvaaviin toimintoihin kuten päihteiden käyttämiseen. Tämä entisestään vaikeuttaa yhteyttä muiden ihmisten kanssa.

Esitimme päiväkeskuskävijöille väittämiä, jotka koskevat osallisuuden välittämisulottuvuutta. Väittämät liittyivät kokemuksiin siitä, että kävijä on

  • tuntenut olonsa turvalliseksi kohtaamispaikassa
  • kokenut, että hänestä välitetään siellä
  • tuntenut itsensä yhdenvertaiseksi muiden kanssa ja
  • saanut puhua ja tulla kuulluksi.

Peräti 88 prosenttia vastaajista oli ainakin osin samaa mieltä välittämistä ilmentävien väittämien kanssa.

Kokemukset välittämisestä eivät eronneet päihteitä usein käyttävien ja harvemmin käyttävien välillä. Eli päihteitä usein käyttävät kokivat yhtä usein kuin päihteitä harvemminkin käyttävät, että kohtaamispaikoissa heistä välitetään, heillä on turvallista ja että he ovat saaneet puhua ja tulla kuulluiksi. He myös kokivat yhtä usein kuin muutkin, että ovat yhdenvertaisia toisten kohtaamispaikassa käyvien kanssa.

Kaksi piirroshahmoa halaa hieman arasti toisiaan.

Päihteitä runsaasti käyttävät kokevat yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä ja ulkopuolelle jäämistä

Pitkäaikainen yksinäisyys voi lannistaa, johtaa itsen vastuuttamiseen yksin jäämisestä ja heikentää kykyä pyrkiä pois yksinäisyydestä. Kohtaamispaikkojen kyky tarjota välittämisen, yhdenvertaisuuden, turvallisuuden sekä kuulluksi tulemisen kokemuksia ihmisille, myös usein päihteitä käyttäville, on merkittävää inhimillisten perustarpeiden ja hyvinvoinnin näkökulmista.

Päihteiden runsas käyttö on yhteydessä alhaisempaan hyvinvointiin eri tavoin.

Kysyimme kohtaamispaikassa kävijöiltä muun muassa heidän toiveikkuuden, hyödyllisyyden ja rentoutuneisuuden tunteistaan sekä kokemustaan päätöksentekokyvystä ja läheisyydestä toisiin ihmisiin. Nämä kysymykset kuuluivat positiivista mielenterveyttä mittaavaan kysymyssarjaan.

Päihteitä usein käyttävät, vajaa viidennes (17 %) vastaajista, ilmoittivat käyttävänsä päihteitä vähintään kaksi–kolme kertaa viikossa. He kokivat useammin yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä ja ulkopuolelle jäämistä kuin päihteitä harvoin käyttävät ja he myös arvioivat tyytyväisyytensä elämään alhaisemmaksi kuin vähemmän päihteitä käyttävät vastaajat.

Apea piirroshahmo istuu tuolilla selkä kyyryssä ja lasi kädessä.

Miksi ihmiset käyvät kohtaamispaikoissa ja millaisia heidän kokemuksensa kohtaamispaikoista ovat?

Tärkeimpiä ja yleisimpiä syitä käydä kohtaamispaikassa ovat

  • sosiaaliset syyt eli mielekäs tekeminen, arkirutiinit sekä halu viettää aikaa jossain, missä on muita ihmisiä (80 % vastanneista)
  • kriiseihin, kuten päihde- tai mielenterveysongelmiin, ja niihin liittyvän vertaistuen saaminen (45 % vastanneista)
  • arkisen avun saaminen tietokoneen käyttöön, perustarpeiden hoitamiseen, kuten ruokaan ja peseytymiseen, palvelujen tai tukien hakemiseen (15 % vastanneista).

Päihteitä usein käyttävien vastaukset eivät eronneet päihteitä harvemmin käyttäneiden vastauksista.

Kysyimme kävijöiltä myös heidän selviytymisestään vuoden 2021 aikana, jolloin koronarajoitukset ja tartuntariski toivat kohtaamispaikoille ja koko yhteiskunnalle omia haasteitaan: He pitivät kohtaamispaikkoja tärkeimpänä asiana selviytymiselleen – jopa tärkeämpänä kuin perhettä tai ystäviä.

Korona yhteiskunnan marginaaleissa -hanke [3]

Kun tutkimme eri tavoin vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten hyvinvointia ja selviytymistä, niin yksi kohderyhmämme oli päiväkeskusten ja muiden matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen kävijät. Keskityimme sellaisiin kohtaamispaikkoihin, jotka sijaitsevat tietyssä paikassa ja ovat suunnattu nimenomaan vaikeissa elämäntilanteissa oleville ihmisille, kuten päihteitä käyttäville, mielenterveyshaasteiden kanssa eläville, asuntoa vailla oleville, vankilasta vapautuneille tai paperittomille.

Keräsimme yhteistyössä eri puolella Suomea sijaitsevien kohtaamispaikkojen kanssa 795 vastaajan kyselyaineiston. Vastaajajoukko ei siis ole edustava, koska aineiston muodostuksessa tapahtuu väistämättä valikoitumista kohtaamispaikkojen kävijöihin. Vaikeissa elämäntilanteissa kuten päihde- tai mielenterveyshaasteiden kanssa eläviä ihmisiä on hyvin haastavaa tavoittaa näin kattavasti muulla tavoin. Vastaajien syntymävuodet vaihtelevat 1934–2005 välillä. Miehiä on vastanneista 51,8 % ja naisia 40,9 % (7,3 % muut ja puuttuvat vastaukset).

Polkkatukkainen, silmälasipäinen nainen, jolla on v-aukkoinen pusero.

Henrietta Grönlund

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kaupunkiteologian professori. Hän tutkii kansalaistoimintaa, yhteisöjä ja auttamista erityisesti liittyen uskontoon, arvoihin sekä kaupunkiympäristöjen ja eriarvoisuuden näkökulmiin.

Hymyilevä, lyhyttukkainen mies istuu ulkona puutarha-aidan edessä ja kirjoittaa läppärillä.

Joni Hokkanen

Kirjoittaja on dataileva projektisuunnittelija Käytännöllisen teologian laitoksella Helsingin yliopistossa.

Pitkähiuksisen naisen hiukset valuvat molemmille olkapäille ja hänen kasvonsa ovat hieman kallellaan.

Emilia Lehikoinen

Piirtäjä on porvoolainen kuvataiteilija, joka öljyvärimaalauksen ohella tekee myös kuvituksia ja teatterilavastuksia.

Lähteitä

[1] Martela F & Ryan RM: The Benefits of Benevolence: Basic Psychological Needs, Beneficence, and the Enhancement of Well-Being. Journal of Personality (2016). 84(6), 750–764.

[2] Deci EL & Ryan RM: The “what” and “why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry (2000): 11(4), 227–268.

[3] Korona yhteiskunnan marginaaleissa (KoMa) -hanke. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Sosiaalityö, 1.1.2021–31.8.2023.

Mitä kohtaamispaikoissa tapahtuu?