Työkyvyttömät työttömät 

Vuoden 2024 lopulla Suomessa arvioitiin olevan noin 102 600 pitkäaikaistyötöntä.[1] Näistä kolmasosan eli yli 34 000 ihmisen on katsottu olevan todellisuudessa työkyvyttömiä.[2] Silti he eivät syystä tai toisesta pääse eläkkeelle, vaan täyttävät kuuliaisesti kuukausittain työttömän lappunsa taatakseen toimeentulonsa. 

Kyse on ihmisistä, jotka ovat mahdollisesti jo vuosikymmeniä kärsineet esimerkiksi päihdeongelmista tai mielenterveysongelmista. Monella on vaikeasti todennettavia ja diagnosoimattomia sairauksia kuten kiputiloja. Takana voi myös olla rikostaustaa ja koulujen kesken jäämistä. Työkokemusta on vähän tai ei lainkaan. Ikää alkaa jo olla, mutta ei vielä niin paljon, että he pääsisivät vanhuuseläkkeelle. 

Käytännössä nämä ihmiset eivät ole avointen työmarkkinoiden käytettävissä. Miksi järjestelmä silti pakottaa heidät pysymään työttöminä työnhakijoina? Miksi he eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeelle? 

Ensin kuntoutus ja sairauspäiväraha 

Toki moni työkyvytön työtön on hakenut eläkepäätöstä, mutta saanut siihen hylkäävän päätöksen. Yksi syy hylkäykseen voi olla se, ettei työtön eikä häntä hoitava lääkäri ole tienneet, mitkä toimenpiteet pitää olla suoritettuna ennen työkyvyttömyyseläkkeen hakemista, Kelan tutkija Riku Perhoniemi miettii. 

– Jotta työkyvyttömyyseläkettä voidaan harkita, hakijan pitää olla ensin käynyt dokumentoidusti läpi mahdollisen sairauden hoito ja työkykyä palauttavaa kuntoutusta. Myös koko 300 päivän sairauspäiväraha pitää yleensä olla käytetty kokonaisuudessaan, jotta työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit täyttyvät, Riku Perhoniemi sanoo. 

Näiden toimenpiteiden tiellä on kuitenkin monta estettä. Jo kuntoutukseen pääsy voi olla helpommin sanottu kuin tehty: palveluihin on jonoa, eikä kaikkialla vallitseva rahapula tee tilanteesta yhtään helpompaa. Työtön ei myöskään välttämättä tiedä, mitä reittiä hänen tulisi kuntoutukseen hakeutua, Sininauhaliiton työllisyystoiminnan suunnittelija Jaana Joutsiluoma sanoo. 

– Vaikka kuntoutukseen pääsyn kriteerit täyttyisivät, sekään ei välttämättä takaa sinne pääsyä, sillä myös Kelan kuntoutusmäärärahoja on kiristetty, Jaana Joutsiluoma sanoo. 

Sairauspäivärahastakin voi tulla hylky 

Sairauspäivärahaa moni työtön ei tule edes ajatelleeksi hakea. Ja jos hakee, myös niihin työttömät saavat yllättävän usein hylkääviä päätöksiä. Mistä tämä johtuu? 

– Yhtenä syynä on työkyvyttömyyden määrittelyn vaikeus pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Jos ihmiseltä puuttuu työhistoria, arvioivalla lääkärillä voi olla vaikeuksia keksiä, minkä työn vaatimuksiin suhteuttaa tällaisen työttömän sairastamista, Perhoniemi sanoo. 

‒ Vaikka sairauspäivärahalle pääsee kevyemmillä kriteereillä kuin työkyvyttömyyseläkkeelle, eli täytyy olla työkyvytön tavallaan ”vain” oman ammattinsa mukaiseen työhön, uskoisin kuitenkin, että myös sairauspäivärahan kohdalla pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyden määrittely on vaikeaa Kelassa. 

Valitettavasti siis jo muutoin heikoimmassa asemassa olevat työttömät ovat muita heikommilla tämänkin etuuden hakemisessa. 

 

Rahapula jumittaa terveystarkastuksia 

Palataan hoitopolulla vielä yksi askel taaksepäin: terveystarkastuksiin. Terveystarkastuksen kautta pitkäaikaistyöttömän tie saattaisi viedä sairauspäivärahalle ja kohti mahdollista työkyvyttömyyseläkettä. 

Paha kyllä terveystarkastuksia tehdään työttömille vähemmän kuin työssä käyville. Näin siitä huolimatta, että julkisilla sote-palveluilla on lakiin kirjattu velvollisuus hoitaa työttömien terveystarkastuksia.  Terveyskeskuksissa tästä velvollisuudesta ei aina olla tietoisia, eivätkä työttömätkään usein tiedä moisesta oikeudestaan. 

Lisäksi julkisen sektorin rahapula vaikuttaa jo terveystarkastuksienkin määrään, Joutsiluoma kertoo. 

– Vastikään kuulin, että eräällä hyvinvointialueella kyllä on terveystarkastuksia työttömille, ja näille informoitiin mahdollisuudesta terveystarkastukseen mutta samanaikaisesti ammattilaisia ohjeistettiin, ettei niihin tule ohjata työttömiä ilman ”perusteltua syytä”, Joutsiluoma sanoo. 

– Työttömien jonot tarkastuksiin olivat siellä jo useamman kuukauden mittaisia. Tällaisia rakenteellisia esteitä työttömillä on palvelupolullaan edessään, aivan toisella tapaa kuin työterveyshuollon piirissä olevilla ihmisillä. 

Työkyvyttömyyden vaikea määrittely 

Jos tosiasiallisesti työkyvytön ihminen onnistuu saamaan itsensä läpi kuntoutusten ja sairauspäivärahan eikä työkykyä saada palautettua, edessä on työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen. 

Päätöksen työkyvystä tai -kyvyttömyydestä tekee Kelan asiantuntijalääkäri tai työeläkelaitoksen vakuutuslääkäri. Moni hakija saa hylkäävän päätöksen, jolloin lääkäri on katsonut työkykyä vielä löytyvän. 

– Päästäkseen työkyvyttömyyseläkkeelle ihmisen pitäisi olla työkyvytön ikään kuin laajasti moneen hänelle ajateltavissa olevaan työhön. Joten jos ihmiseltä puuttuu ammattikoulutus ja työhistoria, arvioivalla vakuutuslääkärillä voi olla vaikeuksia hahmottaa, minkä työn vaatimuksiin suhteuttaa tällaisen työttömän toimintakykyä, Riku Perhoniemi kertoo. 

– Pitäisi siis olla kyvytön usein sellaiseenkin työhön, mihin hän saattaisi kyetä esimerkiksi alaa vaihtamalla. 

Suurin osa hylkäävän eläkepäätöksen saaneista ihmisistä ei Perhoniemen mukaan palaa työelämään. Lähes kaikilla heistä jatkuu kierre työttömyys- ja toimeentulotuen, sairauspäivärahan ja kuntoutusten välillä usein vanhuuseläkkeeseen asti.  

Työkyky voi monella myös huonontua nimenomaan sairauspäivärahajakson aikana, Perhoniemi tietää. 

– Jos ihminen määrätään pitkäksi aikaa kotiin makaamaan, niin oli ongelma mikä tahansa, tilanne ei siitä todennäköisesti parane, Perhoniemi sanoo. 

Joutsiluoma on samoilla linjoilla.  

– Jos ihminen lähetetään kotiin sairauspäivärahalle kolmeksi sadaksi päiväksi ilman mitään jatkosuunnitelmia eikä kukaan koordinoi hänen kuntoutustaan saati mieti tuentarpeiden kokonaisuutta, kukaan ei varmasti kuntoudu tuona aikana yhtään mihinkään.  

– Päinvastoin on suuri uhka, että mahdolliset mielenterveysongelmat voivat paheta tai päihteidenkäyttö alkaa houkutella, jos sellaiseen on ollut taipumusta. Fyysiset sairaudet etenevät, kun hoitoon ei pystytä hakeutumaan. Ja tietenkin osattomuuden tunne vain vahvistuu. 

 

”Systeemissä on valuvika” 

Joutsiluoma katsoo, että tässä kohdin yhteiskunnassamme on selkeä systeemitason valuvika. Siitä kärsivät nimenomaan ne ihmiset, jotka joutuvat pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle erilaisten ja usein monien samanaikaisten esteiden vuoksi. 

– Suurin este on yleensä osaamisessa. Tarvitaan lisää ammatillista kuntoutusta ja muita joustavia tapoja vahvistaa ja päivittää osaamista, Joutsiluoma katsoo.  

– Samaan aikaan kaikkiin terveyteen liittyviin haasteisiin tarvitaan hoitoa ajoissa. Erityisen vaikeaa on saada päihdehoitoa, ja myös esimerkiksi mielenterveyspalvelut Suomessa sakkaavat.  

Hyvinvointialueiden vastuulla oleva kuntouttava työtoimintakin on vaikeuksissa: jonot ovat pitkät ja aktivointisuunnitelmia saa odotella. Nyt loppuvuonna palveluntuottajille on vain ilmoitettu, etteivät he saa ottaa lisää asiakkaita, vaikka paikkoja olisi, Joutsiluoma kertoo. 

– Osa niistä asiakkaista, jotka selkeästi tarvitsisivat kuntouttavaa työtoimintaa, ohjataan työkokeiluun. Se on kuitenkin heidän työ- ja toimintakykynsä huomioiden väärä palvelu, Joutsiluoma sanoo. 

– Kun he sitten eivät työkokeilussa pärjää, seurauksena on vain uusi pettymys: en onnistunut, en pärjännyt. Jälleen yhden kielteisen kokemuksen jälkeen itsetunto on maassa. Ihmistä on entistä vaikeampi motivoida kokeilemaan mitään uutta. 

Sininauhaliiton edustamat ihmiset tuntuvat olevan jonkinasteisia väliinputoajia tässä systeemissä, joka on luotu työssä olevien ihmisten ehdoilla, Joutsiluoma katsoo. 

– Jos joku ei kykene töihin, hänelle pitäisi oikeasti ruveta tekemään heti kunnollisia toimenpiteitä ja suunnitelmia. En henkilökohtaisesti muista juuri kuulleeni kohderyhmämme ihmisiltä, että kenellekään heistä olisi tehty kattavia ja monialaisia kuntoutustutkimuksia ja niihin pohjautuvia kuntoutussuunnitelmia. 

Järjestöissä ihmisten monia tuentarpeita yritetään saada ”näppeihin”, mutta tähän tarvitaan hyvää ja entistä tiiviimpää yhteistyötä julkisten palveluiden kanssa.  

– Lopulta pitäisi kuitenkin myös pystyä huomioimaan se, että kaikki eivät ole kuntoutuksenkaan keinoin takaisin työelämään siirrettävissä. 

Myös Perhoniemen mielestä tosiasiallisesti työkyvyttömät olisi hyvä saada pois väärien etuuksien kierteestä. 

– Näiden ihmisten kohdalla tärkeää olisi pitää kiinni siitä suomalaisen yhteiskunnan sanomattomasta lupauksesta, että kaikille tarjotaan inhimillinen, kohtuullinen ja jatkuva toimeentulo, joka ei ole joka kuukausi katkeamassa, Riku Perhoniemi sanoo. 

 

Lähteet 

[1] TEM: Työllisyyskatsaus. Pitkäaikaistyöttömyys. Marraskuu 2024. 

[2] Oivo T & Kerätär R: Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet: Selvityshenkilöiden raportti, s. 18. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 43/2018.